Kysy isältä!

Häiriköt

2012-02-15T16:21:00.003+02:00

Meidän naapurustoa terrorisoi joukko mekkaloitsijoita. Naakkoja. Osallistun sivulla pahoinvointi-aiheiseen Inspiroidu-haasteeseen. Vaikka on kyllä myönnettävä ettei naakoista huono olo tule - tulee vain todella huonolle tuulelle. Alkusyksystä niiden aloittaessa mekkalointinsa väsyttää, kun ei nukkumisesta tule mitään. Kyllähän niihin sitten vähitellen tottuu, ja kovilla pakkasella ne lopulta häipyvät. Kiitos pakkaset!

Halusin kokeilla valmiiden kirjaintarrojen ja ompelun yhdistämistä otsikossa, ja lopputulos on ehkä jopa kivempi kuin mitä naakat ansaitsisivat... ;-) Ommeltujen kirjainten fontti on myös kirjaintarroista peräisin - sellaisesta pahvilevystä, josta kirjaimet painellaan irti. Sen avulla oli helppo pistellä reiät ompelua varten. (Osan otsikosta piilotin, kun siinä on liikaa tietoa meidän osoitteesta.) Ja kun langat ja neula olivat esillä, ompelin myös yläreunan pilvien reunukset. Kiinnitin pilvet ensin kaksipuoleisella teipillä, joten ompeleiden tehtävä ei ole kiinnittää mitään, vaan pelkästään koristella.

Kuvan päällä olevat tavut ovat naakkojen ääniä kirjaimilla esitettyinä. Ei tsirp, ei titityy vaan TSHRÄÄR!

Useaan journaling-tarraan kirjoitetun tekstin kopioin yhdeltä uudelta suosikiltani, Jill Sprottilta. Idean poimin yhdestä lempparileiskastani, tästä hänen isoisoäidistään kertovasta sivusta. Jill Sprott kirjoittaa paljon leiskoihinsa ja saa ne näyttämään upeilta.

Sivusta olisi ehkä voinut tulla ankeamman näköinen, kun aihe kerran on ankea. Mutta kuvan sinisyys johdatti tällä kertaa tähän vaaleansiniseen värimaailmaan. Oransseilla yksityiskohdilla yritin sentään pikkuisen rikkoa sinisyyttä. Harkinnassa oli myös laittaa yksi todella ruma chipboard-lintu vasempaan alakulmaan, mutta en nyt sitten kuitenkaan halunnut. Ehkä en kuitenkaan halua katsella sitä rumaa lintua albumissani, joten jääköön laittamatta.

Tältä näyttää isä ja äiti

2012-01-30T14:15:00.004+02:00

Saimme Teippitarhasta skräppäilykurssille kokeiltavaksi joitakin teippejä, ja löysin uuden lempparin: nuo kapeat masking teipit, joille olen kirjoittanut tekstit. Huippua - taas yksi kätevä tapa tekstin kirjoittamiseen! Myös pitsillinen kuvioteippi on Teippitarhasta, ja kirkas dymo-nauha.

Kuva on esikoisen pienenä ottama, ja tykkään siitä kovasti. Tiesin mitä haluan kirjoittaa, mutta jotenkin kuvan ympärille oli tosi vaikea skräppäillä - tämä on jo toinen yritys. Ensimmäisen version jouduin hylkäämään, kun olin yrittänyt suihkia siihen gessosta lantraamaani maalisuihketta. Ei sitten mennyt ihan putkeen... Nytkin leiska kaipaa jotain ryhdistystä, mutta en oikein tiedä mitä. Saa ehdottaa!

Ukkelin ja akkelin maalasin sapluunan avulla ja ompelin ympärille ääriviivat. Napin & lankasotkun kopsasin Anskin linkkaamalta AnnaB:ltä, joten osallistun lentävän langan Inspiroidu-haasteeseen. Kuten piiloon päätellyistä ompelukoneen langoista voi aavistaa, eivät nuo lankasotkut tule minulta mitenkään automaattisesti... mutta niin vaan tuli kokeiltua! :-)

Voipaperia

2012-01-17T13:30:00.005+02:00

Kas! Löysin kirjahyllystä ennen joulua tekemäni ja kuvaamani leiskan, mutta blogiin asti en ollut sitä tuolloin saanut. Tässä siis viime vuotista tuotantoa - pääosassa voipaperi, jonka tekstejä ihmettelin jo marraskuussa.

Voipaperin värit eivät ole sellaisia, mitä yleensä käytän, joten minulla ei juurikaan ollut sopivia materiaaleja. Niinpä keräsin esille kaikki millään lailla soveltuvat tarvikkeet, ja lähes kaikki niistä sitten tulivat käyttöön...

Toisaalta koko leiska syntyi voipaperin herättämien nostalgisten fiilisten tallettamiseksi, joten enpä tähän paljon muuta olisi halunnutkaan laittaa!

Makumuistoja mummusta

2012-01-15T09:35:00.004+02:00

O-ou, kiinnitin sitten mummun käsin kirjoittaman vanhan reseptin skräppisivuuni, ihan alkuperäisenä. Taistelin itseni kanssa pitkään - eihän ainutlaatuisia vanhoja dokumentteja voi skräppäilyyn käyttää (jos niille on joskus vaikka jotain muutakin käyttöä), pitäisi ottaa vaikkapa valokopio. Mutta enpä tiedä, missä tämä resepti sitten paremmin olisi säilynyt kuin mummun albumissa. Paperi on haurasta ja sivulle on roiskunut vuosien saatossa kaikenlaisia ei-arkistointikelpoisia ruoka-aineita. En sentään repäissyt sivua reseptivihkosta irti, vaan se oli irronnut ihan itsekseen. Tätä reseptiä on käytetty paljon ja sillä se minulle niin rakas onkin.

Oikean reunan muistelukset kirjoitin Priman Writer's Tapelle, puuvillaiselle teippinauhalle. (Nauhan takana on irrotettava teipin suojus, joten nauhalle voi kirjoittaa kirjoituskoneella, tulostaa, leimailla, mitä vaan, sitten irrottaa suojuksen ja kiinnittää nauhan haluamaansa paikkaan.) Tosi kiva tarvike tekstin kirjoittamista varten! Se vaan harmittaa, että kolmen nauhan paketista yksi nauha kului tähän yhteen leiskaan - jaardi ei näköjään ole kovin pitkä pätkä.

Kinkereillä

2012-01-13T17:18:00.005+02:00

Tämän sivun tarina on sellainen hauska juttu, joita varmaan joka suvussa on - tarina joka on kerrottu niin monta kertaa, että kaikki osaavat sen ulkoa, ja aina se vaan jaksaa naurattaa. Tarinaa kertoi mummu ja halusin kirjoittaa sen talteen. Muistin lopun vähän eri lailla kuin äiti, ja talletin leiskaan molemmat versiot. Äitini versio varmaan on oikein, onhan hän kuullut tarinan vielä useammin kuin minä - mutta laitoin silti omani tuohon pääpuhekuplaan, kun kerran sen tuollaisena muistan.

Yläreunan suikaleella ei ole mitään design-perustetta - olin vain leikannut kartongista palasen pois, joten täydensin kolosen kuviopaperilla. Mutta sehän on hyvä vaan, niin tulin käyttäneeksi edes vähän kuviopaperia. :-)

Oranssit pilkut tein maalilla Ikean kakunkoristelusapluunan avulla. Yhdellä kurssilaisellani on jo pitkään ollut sellainen ja nyt on minullakin! Reunustin pilkut vielä ruskealla kynällä, koska ne kaipasivat vähän ryhtiä. Maaliahan oli käytettävä p*skarteluhaasteen takia.

Sivuun oli taas tulossa suhteellisen paljon tekstiä, ja mietin pitkään, millaiset tarinointilaput tähän sopisivat. Puhekuplat tuntuivat täysin epäsopivilta, mutta halusin kokeilla niitä kuitenkin. Ja mitä enemmän niitä katselen, sen paremmin ne tuntuvat paikoilleen sopivan. Samoin otsikon tein kirjaimilla, jotka eivät oikeastaan sopineet... ja valokuvassa on rajaus päin mäntyä reunojen puolikkaine henkilöineen. Mutta jotenkin tästä kuitenkin tuli mieluinen sivu kaikkine epäsopivuuksineen. Kaikenlaisia sattumia mutta ihan jees! :-)

Joulusivu seimikoristeesta

2012-01-07T21:03:00.004+02:00

P*skarteluhaasteessa oli tällä viikolla vapaat kädet muuten, mutta työssä sai olla 3 nappia, 2 niittiä ja 1 boordileikkuri. Toimiva resepti!

Tein sivun joulualbumiin, tällä kertaa meidän seimikoristeesta. Napit ja haaraniitit löytyvät samasta rykelmästä - noita rykelmiä on viime aikoina sivuissani ollut muutenkin. Boordileikkurilla leikkasin pari reunaa. Lopultakin olen hoksannut, miten boordileikkurilla saa kuvion symmetriseksi - pitää aloittaa keskeltä! Jälkikäteen tuntuu, että tämän olisi ehkä voinut tajuta aiemminkin, ja ehkä kyseessä on boordileikkaajapiireissä yleinen tieto... mutta hyvä että edes nyt tajusin. Tykkään nimittäin symmetriasta kovasti! :-)

Sivu on joulualbumin muita sivuja korkeampi, ja yläreunan leikattu reuna jää näkyviin muiden sivujen takaa.

Kuvan takana olevaan ruskeaan alueeseen sain inspiraation May Flaumin toimittamasta kirjasta Scrapbook Workshop. (Linkki vie Amazoniin, jossa kirjaa voi osittain selata Look Inside -toiminnon avulla.) Se on parin viime vuoden skräppäilykirjoista suosikkini! Siihen on koottu tekniikka tai pari lukuisilta skräppääjiltä - osa perinteista, osa digiä, ihan erilaisia tyylejä. Tilkkutyömäinen paperisuikalekokoelma ompeleineen ja nauhoineen on Debee Ruizin osuudessa, löytyy tuolta Amazonin esittelystäkin (s. 10). Debeen boheemiin sivuun verrattuna minun versioni on aika yksinkertainen, mutta tällaisenakin sen verran kiva että tekniikkaa pitää kokeilla toistekin!

Tilasin syksyllä myös kirjan Journaling Solutions for Scrapbooks. Se taas oli kaikkien aikojen ensimmäinen skräppäilykirja, jonka jätin kesken. Olin lukenut sen ilmestymisestä jo keväällä ja odotin pitkään, koska sen voi tilata... ja petyin. Ehkä se on tarkoitettu skräppäilijälle, joka haluaisi alkaa kirjoittaa tarinointeja, mutta ei jostain syystä saa aloitettua. Itse saan aloitettua ja itse asiassa tiedän jo sivun tekemisen aloittaessani, mistä aiheesta aion kirjoittaa, joten en tarvitse käynnistysvinkkejä. Annoin kirjalle vielä toisen mahdollisuuden ja selailin sen loppuun, ja onhan se osittain ihan kivakin - mutta ei sellainen inspiroiva lukukokemus kuin Scapbook Workshop, jota lukiessa jatkuvasti tuli sellainen olo, että tätä haluan kokeilla!

Ei tosiaan määrä korvaa laatua: Scrapbook Workshop voittaa mielestäni 128 sivullaan Journaling Solutionsin 288 sivua mennen tullen. (Vaikka voi olla, että jollekulle muulle Journaling-kirja on ihan ykkössuosikki, makuja on monia ja hyvä että on!)

Joulukalenteri

2012-01-03T21:10:00.003+02:00

En taida olla ajan hermon tiheimmässä ytimessä, mutta tulin nyt kuitenkin tehneeksi sivun joulualbumiini. Tarkoitus oli tehdä sivu tai muutama ennen joulua, mutta joulutunnelma tuli tänä vuonna niin myöhään että en ehtinyt. No, koskaan ei ole liian myöhäistä nauttia joulutunnelmasta... Ostin alennusmyynnistä vielä konvehtejakin! ;-)

Sivun pohja on joulukalenteri vuodelta 2004. Se oli meidän lasten ensimmäinen joulukalenteri, joten olin laittanut sen talteen. Ihan jotain muuta etsiessäni löysin sen ja huomasin, että se on yhtä korkea kuin joulualbumini sivut (9 tuumaa). Olipa onnea! Leikkasin sivun oikean levyiseksi, naksuttelin otsikon kuvioleikkurilla, naputtelin tekstin sähkökirjoituskoneella ja piilotin kirjoituskoneen repimän alanurkan siirtokuvan alle. Päiväyksen kirjoitin korjausnauhalle ja tälläsin valkean kukkasen paikalleen, ja siinä se.

Ai joo, liimasin kiinni muut luukut kuin nuo kolme, jotka nyt juuri ovat auki. Nimittäin tälle kalenterin säilytettävälle puolelle sattui niin epätasaisesti lasten avaamia luukkuja, että olisi syntynyt ihan liikaa jälkipuheita... Luukkuihin oli tosiaan kirjoitettu, kuka minkäkin oli saanut avata. Todistusaineistoksi jäi kolme luukkua eli yksi kunkin lapsen avaama - tasapuolisempaa ei voisi olla! ;-)

Olisinpa käynyt Egyptissä!

2011-12-31T11:46:00.006+02:00

Muutama kuukausi sitten siskoni antoi minulle nipun pääsylippuja ja pyysi, voisinko tehdä niistä sivun tms. Hän oli ottanut ne talteen Egyptinmatkaltaan - historiallisten kohteiden liput ovat siellä selvästi samaa sarjaa ja todella hienoja.

Katselin lippuja silloin tällöin ja odottelin inspiraatiota. Juuri sopivasti ennen joulua se sitten iskikin, ja sain antaa siskolle ja tämän miehelle lahjaksi itsetehdyn Egypti-minialbumin.

Kannen kuva on muutaman vuoden takaisesta National Geography -lehdestä. Kuvan satuttua käteeni tiesin heti, että haluan tehdä siitä kannen - ja saman tien tuli ratkaistua minialbumin koko (korkeus 25 cm). Leveä raidallinen kangasteippi on 7 Gypsiesin. Tilasin sen nettikaupasta tätä projektia muistamatta, mutta heti paketin saatuani huomasin, että sehän on ihan täydellistä Egypti-raitaa.

Sidoin albumin yläreunasta eli sivut avautuvat ylöspäin nostamalla, enemmän vihkon kuin kirjan tapaan siis. Sitomiseen otin vinkkiä täältä. (Anjan kuvaaman rakosen jätin tekemättä, ja sen sijaan nuuttasin pahvin taitoksen, jotta kannen saa auki.)

Ensimmäisellä sivulla on kartta reiteistä, joita matkalaiset kulkivat laivalla ja bussilla. Ompelin reitin mustalla langalla ja laitoin haaraniitit kohteiden merkiksi. Kohteiden nimet kirjoitin vielä punaisille paperiliuiskoille.

Loput sivut ovatkin keskenään samanlaisia: pääsylippu, jonka alla yksivärinen kartonki, pätkä raitateippiä, päivämäärä ja haaraniitti. Liitin mukaan lappusia, joille siskoni puolisoineen voi kirjoittaa matkamuistoja, jos niin haluaa. Lappu mahtuu sivulle pääsylipun yläpuolelle. Teipit kiinnitin lappuihin valmiiksi ja demosin dymolla, miten voin täydentää lappuja napsuttelemalla niille otsikot - päivämäärän, sanoja, tms, riippuen siitä millaisia tarinoita Egyptinmatkalaiset lappuihin tallentavat.

Aukeaman yläsivuun mahtuu 9-kokoinen valokuva tai vaakasuuntaisia parikin, jos matkalaiset haluavat tallentaa kuvia albumiinsa. Ja jos kirjoittelu tai valokuvien lisääminen ei innosta, minin voi jättää nykyisenlaiseksi pääsylippukokoelmaksi. :-)

Pääsylippusivuja on yhteensä kuusi, mutta en tullut kuvanneeksi niitä kaikkia - terassilla oli kuvatessani tosi kylmä. Ja kun toisella kädellä pidin sivuja ylhäällä ja toisella kuvasin, olin ihan tyytyväinen näiden kuvien ottamisen jälkeen... ;-)

-----

Hyvää uutta vuotta!

Jatkoaika

2011-12-18T16:42:00.004+02:00

Tein mummun albumiin yksinkertaisen kollaasin, joka sisältää muutamia kuvia parilta viime vuodelta.

Mummun albumin tekeminen muutti jokin aika sitten luonnettaan, kun mummu menehtyi. Tosi kiva että tuli tehtyä niitä muistelusivuja yhdessä mummun kanssa - ja toisaalta harmi että emme ehtineet enempää. Mutta joitain sivuja aion nyt vielä tehdä, jotain mummun muistoista ja jotain omista mummu-muistoistani.

Muistakaas muuten kaikki kuvata läheisiä ihmisiänne! Huomasin että meillä kuvataan lähinnä lapsia - nämä kuvat ovat kaikki siskoni ottamia. Kiitos sisko! <3

Suuuri laukku

2011-12-08T10:36:00.004+02:00

P*skarteluhaasteessa piti käyttää vanhoja tarvikkeita, ja se sopi hyvin. Olin nimittäin ostanut tätä kuvaa varten täsmälleen tekonurmen sävyistä vihreää kartonkia, kun ajattelin että se sopisi jalkapalloaiheeseen hyvin. Mutta se vaan ei toiminut - jotenkin koko kuva katosi siihen vihreään kartonkiin.

Niinpä kaivoin varastosta harmaata. Skräppäilyharrastusta aloittaessani kuuluin vuoden verran Simply Cardstock -kit clubiin, joka lähetti kuukausittain paketin eri värisiä kartonkeja. (Näyttäisi että kartonkikerho ei enää ole toiminnassa.) Mieluisimmat värit olen tietysti käyttänyt ajat sitten, ja vähemmän mieluisia on varastossa loppuelämän tarpeiksi - violetteja, myrkyllisiä vihreitä, sameita sinisiä, räikeitä koralleja, lisää violetteja, harmaita. Mutta tämä kuva taisi juuri tarvitakin harmaata!

Toinen vanha juttu on haaraniitit. Niitäkin hankin paljon harrastusta aloittaessani, mutta olen tullut ihmeen harvoin käyttäneeksi. No, kiva että nyt muistin niiden olemassaolon!

Vasemman reunan rintanappityylinen koriste on ihan uusi, ja samoin kirjakaupasta silmään sattuneet jalkapallokentän näköiset nimilapputarrat. Paperit eivät ole vanhoja mutta eivätpä ihan uusiakaan. :-)

Otsikon kirjaimet leimasin sille varta vasten hankkimalleni vihreälle kartongille, korostin valkoisella kynällä, leikkasin ja liimasin. Kirjaimia on yksi liikaa ja se on ihan tarkoituksella. :-)

Valokuva on jokseenkin tärähtänyt, mutta tykkään siitä silti - tai jopa sen takia. Siitä selviää tytön ja kassin mittasuhteet, ja se riittää.

Moni-ilmaisukuorolainen

2011-11-05T17:49:00.004+02:00

P*skarteluhaasteen aihe kukat antoi minulle näppärän tekosyyn kokeilla Lehtipollon Belgiantuliaisina esittelemiä lankakukkia. Anoppi oli antanut pätkän moniväristä lankaa villasukkien parsintalangaksi, mutta minulla on prioriteetit kunnossa ja tein siitä skräppäilykoristeita. ;-) Langan monivärisyys toikin kukkiin mukavaa eloisuutta. Kun kukkia piti olla "runsaasti" ja lankaa riitti vain kuuteen kukkaseen, tuplasin määrän valitsemalla kukkien keskustaa koristamaan kukkasen muotoisen napin. (Tosin ihmettelen, mitä ihmeen nappeja ovat yksireikäiset napit? Ei tunnu kovin käytännölliseltä, noin niin kuin napin kiinnittämisen kannalta.)

Kuviopaperista sain havunoksafiilikset, ja yritin tuoda yhden havunoksan esiin ompelemalla, osin pohjan ja osin tekstialueen päälle. Laitoin sitten kuitenkin otsikon ompelusten päälle, koska jotenkin alue näytti vähän valjulta.

Pääsylipussa on yhden laulun sanat, ja sen vieressä olevan dymoilun "lemppari" voi tulkita kuuluvaksi lempparilauluun tai lempparikuorolaiseen, ihan kuinka vaan... :-)

Jotain tämä nyt vielä jäi kaipaamaan, mutta varastosta ei löytynyt mitään sopivaa. Ehkä pieni punainen huopasydän johonkin kuvan yläreunaan... tai harmaa huopahiiri alareunaan... tai sitten vaan laitan leiskan albumiin ja se on siinä. Saas nähdä!

12x12 vai letter?

2011-11-03T12:35:00.003+02:00

Anski kertoi blogissaan juuri muutamia hyviä käytännön vinkkejä askarteluun. Minäkin haluan jakaa yhden skräppäilyvinkin, jonka olen havainnut näppäräksi silloin, kun pohdin sivun kokoa - 12x12 tuumaa vai letter (8,5 x 11).

Papereita postitse tilatessa mukana tulee joskus iso pahvi, jonka tehtävä on pitää paperit suorina. Sen koko on yleensä vähän reilu 12x12. Yhdestä tällaisesta pahvista olen leikannut letterin kokoisen palasen pois, ja sen avulla näen, miltä tietty kuviopaperi, valokuvien asettelu tms näyttäisi letterinä ilman, että tarvitsee leikata mitään. Ei myöskään tarvitse joka kerta mitata erikseen, minkä kokoinen se letter olikaan.

Tämän avulla olen välttynyt leikkaamasta paperia, joka ei sitten olisikaan toiminut letterinä, ja toisaalta nähnyt, että jokin toinen toimii letterinä paljon paremmin kuin 12x12-kokoisena. Tuota pahvikulmaa säilytän 12x12-paperien seassa, joten sitä varten ei ole tarvinnut suunnitella erityistä säilytystilaa.

Ja sitten kielikysymys - osaako joku venäjää? Mitähän tuossa voipaperissa mahtaa lukea? Oma arvaukseni on että "voita", mutta miksihän siinä kuvassa mahdollisen voipalasen päällä sitten on kirsikka?

Että voi voi. :-)

Hyvä ennuste

2011-11-01T10:58:00.004+02:00

Halusin tehdä sivun esikoisen kiinnostuksesta sääennusteisiin ja ruokalistoihin, tällaiseen arkiseen tietoon siis. En ole tullut ottaneeksi valokuvaa hänestä sääennustetta tutkimassa, joten päätin käyttää tavallista hymykuvaa. Ja kun kuva ei ollut ohjaamassa värivalintoja, pääsin toteuttamaan valkopohjaisen väriläiskäleiskan, joka on ollut suunnitelmissani jo jonkin aikaa.

Sivun pohjaksi olisi sopinyt hyvin paperi, johon olisi valmiiksi painettu kalenteri, mutta en ollut tullut hankkineeksi sellaista. Niinpä ompelin ruudukon ompelukoneella - tai rei'itin, lankaa en käyttänyt ollenkaan.

Sääennusteisiin liittyvät auringon, pilven ja pisarat ompelin kahdesta kerroksesta huopaa. Leikkasin päällimmäisen kerroksen oikeaan muotoon ja ompelin sen vähän isommalle huovanpalaselle, ja leikkasin alemman huopakerroksen oikeaan muotoon vasta sen jälkeen. Mukavasti sujui! Aterimista tein sen verran pienempiä, etten viitsinyt edes kokeilla kahden kerroksen toteutusta.

Otsikon leimasin ensin, sitten käsittelin kimalleliimalla. Ihan mieluiten olisin käyttänyt selkeitä oransseja kirjaimia, mutta sellaisia ei nyt ollut, eikä maaliakaan. Ja toisaalta kun en keksinyt mitään lyhyttä otsikkoa, tällainen ääriviivaotsikko toimii ehkä ihan hyvin.

Osallistun leiskalla Inspiroidu-haasteeseen, jonka aiheena on virhe - ehkä oikeastaan en sanoisi suureksi virheeksi pohtia pukeutumista lähinnä ennusteiden eikä toteutuneen säätilan perusteella, mutta on se vähän hassua ja välillä vähintäänkin epäkäytännöllistä. Mutta jos se ei ole virhe, niin ainakin alareunan kimalleliimatahrat ovat! ;-)

Linkki & mainos

2011-10-25T16:01:00.004+03:00

Välillä otsikoiden kirjaimia kiinnittäessäni olen miettinyt, että graafikoillehan kai on aika tärkeää se, että kirjainten välit ovat juuri oikeanlaiset, ja mikähän millekin kirjaintarralle olisi optimaalinen kirjainten väli. En ole kiinnostunut asiasta niin paljon, että olisin alkanut perehtyä siihen syvemmin, mutta Kern type -pelillä oli hauska kokeilla, miten pitkälle pääsee fiiliksellä. Kannattaa kokeilla, minusta ainakin oli mielenkiintoista!

Ja mainos: vein nipun skräppäilylehtiä (Scrapbooks Etc, Creating Keepsakes, Scrapbook Magazine, Scrapbooking m.m.) Radiokirppikselle (Tampereella). Puolikäs pöydästä (nro 91) tuli käyttööni nopealla aikataululla, joten sen enempää en ole ehtinyt askartelukamoja sinne kokoamaan. Mutta jos kaipaat skräppäilyluettavaa, käy ostamassa! Pöydän tyhjennys on jo perjantaina, eli pikaisella aikataululla tuli tämä mainoskin... Kaikkien lehtien hinta 2,50 euroa.

Nyt hinnoittelemaan lasten pieniksi jääneitä sadevaatteita... Tämä kirpparimeininkin on vähän addiktoivaa! ;-)

Puhelin soi!

2011-10-24T10:06:00.005+03:00

Jonkin aikaa sitten näin amerikkalaisissa blogeissa yhtäkkiä paljon leiskoja, jotka perustuivat kuusikulmion muotoon. Kun esikoinen sai tyhjäksi kuusikulmaisen korusaskartelupakkauksen, nappasin sen pahvinkierrätyksestä ja päätin käyttää sitä sapluunana. Minä kanssa kun muutkin! :-)

Kiinnitin kuusikulmiot pohjaan ompelukoneella. Ja kun ompelukone oli esillä ja otsikon kirjaimet varsin suoraviivaisia, kiinnitin kirjaintarratkin ompelemalla. Nämähän on niitä, jotka eivät omalla tarrallaan kuitenkaan pysy. L- ja i-kirjaimia ei enää ollut, joten leikkelin tähän kaikki jäljellä olevat suorat kirjaimet.

Tarkoitus oli tehdä leiska esikoisen kännykkäjutuista, mutta niistä ei loppujen lopuksi kovin paljon sanottavaa ollutkaan. Mutta jännällä tavalla puhelinjuttuja miettiessäni mielestäni kaivautui esiin kaksi vanhaa leikkipuhelinjuttua, jotka oli kiva tallettaa tähän samaan leiskaan.

Puhekuplissa on lapsen lähettämiä tekstareita, joita hänen kännykästään tällä hetkellä sattui löytymään. Kuplat tein täällä ja siirsin Photoshopiin, jonka kautta sain ne tulostettua haluamassani koossa. Tilaa on vielä parille kuplalle, kunhan kopioitavia viestejä lapsen kännykän muistiin ilmestyy. (Ja niissä muuten voisin laittaa puhekuplan väkäset osoittamaan toiseen suuntaan. Olin puhekuplia tulostellessani niin innoissani, etten huomannut että niinkin olisi voinut tehdä. :-)

Valokuvaa ei ollut enkä sitä niin kaivannutkaan. Sitten muistin 7 Gypsiesin atc-paketin, jonka kerran sain tilaamassani "yllätyslaatikossa". Laatikon piti sisältää minialbumiaihioita ja muita pahvijuttuja, ja pidin mukana olleita kuvallisia atc:ita vähän turhina ylläreinä. Mutta niin vaan yksi niistäkin löysi nyt paikkansa leiskan oikeasta yläreunasta!

Shakki ja matti

2011-10-19T16:37:00.005+03:00

Sain hauskan esimerkin siitä, miten meillä kaikilla on erilainen maku, skräppäilykurssini syksyn ensimmäisessä tapaamisessa. Koska kyseessä oli alkeiskurssi, kurssilaiset saivat materiaalit aloituskertaa varten minulta, etteivät olisi joutuneet sokkona hankkimaan tarvikkeita uutta harrastusta varten. Olin hankkinut paperilehtiön, jossa oli 24 erilaista paperia, 2 kappaletta kutakin. Pari designia osui niin makuuni, että olisin oikeastaan halunnut ne omaan käyttööni. Mutta laitoin ne kuitenkin valikoimaan, josta alkeiskurssilaiset valitsivat kukin neljä haluamaansa paperia.

Koska kurssilla oli myös muutamia aiemmin skräppäystä harrastaneita, jotka eivät halunneet aloituspakkausta, papereita jäi yli. Ja varmaan arvaattekin... Ne lempparini lojuivat kurssikerran jälkeen edelleen pöydällä - kukaan ei ollut halunnut niitä!

Tässä leiskassa pääsin käyttämään noita molempia lemppareitani isosta paperikosta. On se hyvä, että makuja on niin erilaisia! ;-)

Inspiroidu-haasteena oli kimallus, ja minulla kimaltelee kulta. Vuodenvaihteen Kolumbianmatkalta ostin kapeaa kullanväristä koristeteippiä, joka ei ole sopinut mihinkään, paitsi nyt sopi täsmälleen paperin chevron-kuvion vaaleisiin raitoihin. (Mitäs tuo chevron muuten on suomeksi?)

Alun perin olin suunnitellut otsikon sijoittamista kullalla käsiteltyyn alueeseen, mutta en raatsinut peittää kimallusta...! Nyt valmista sivua katsoessa en toisaalta enää osaa kuvitellakaan otsikkoa muualle kuin tuohon, missä se nyt on.

Vasemmassa yläreunassa on tila päiväykselle - se näköjään jäi vielä laittamatta.

Hmm... Pitäisiköhän tarinointiin vielä johonkin ängetä se, että 8-vuotias on voittanut minut shakissa vain kerran, samoin isänsä? Ettei vaan vuosien jälkeen kenellekään tule sellainen käsitys, että hän olisi voittanut jatkuvasti... Miten nyt tulinkaan skräpänneeksi näin nöyryyttävästä aiheesta!

Huom! Kerran! ;-)

Hammaspesulla

2011-10-12T19:55:00.004+03:00

Inspiroidu-haasteena oli skräpätä salaisuus. Tämä salaisuus on sellainen minun ja kuopuksen yhteinen, hammaspesuun liittyvä perinne. Aika pieni salaisuus, mutta emme nyt vaan ole tulleet maininneeksi siitä kenellekään, ennen kuin nyt. Salaisuus on ympyröity.

Värimaailman valintaan ohjasi pojan pyjama, jossa on tummansinistä, oranssia ja valkoista. Sattuipa taustapaperiin vielä sopivan vesimäinen kuviokin.

Teksti liittyy hammaspesuihin, eikä siinä ole mitään yleisemmin kiinnostavaa. Alareunan tekstit ovat pojan kommentteja leiskaan:

"Tähän voisi kirjoittaa että viimeinen kerta kun äiti pesee mun hampaat."
"Sä oot niin hyvä askarteleen että voit tehdä tähän koristeeksi hammasharjan. Ja vessanpytyn. Tai älä laita sitä vessanpyttyä!"

En sitten askarrellut vessanpyttyä koristeeksi, mutta hammasharjaa muistuttavan koristeen askartelin. Minulla on tuota hapsumaista paperinauhaa lukuisissa eri väreissä, enkä ole ikinä keksinyt, miten sitä käyttäisin. Lopulta sain puolitoista senttiä käyttöön! Jei! ;-)

Rivit tekstiä varten tein korjausnauhalla, jota löytyy toimistotarvikeliikkeistä. Jotain tällaista olen kaivannut jo pitempään! Kirjoitan leiskoihin usein sen verran paljon, että valmiit journaling-laput jäävät pieniksi. Tällä systeemillä tekstille voi tehdä paljon tilaa kätevästi. Lopputulos on mielestäni luontevan näköinen ja helppolukuinen. Hyvä löytö!

Mallin pohjalta

2011-10-05T14:53:00.004+03:00

Skräppäilykurssini teemana tällä viikolla on sivumallien käyttäminen skräppäilyssä. Oman sivuni mallina käytin Studio Calicon blogista löytynyttä Sunday Sketchiä, joka oli tehty yhden lempparini Tina Aszmusin leiskan pohjalta. Malli näytti tältä:

Ja omasta sivustani tuli tällainen:

Halusin tehdä leiskan juuri tätä valokuvaa käyttäen. Mittailin vaakasuoran kuvan letterleiskaan paperisuikaleille jättämää tilaa ja tuntui, että koko leiska olisi pelkkiä suikaleita. Niinpä päätin tehdä vaakaletterin, ja tässä suikaleiden ja sisällön suhde on mielestäni sopiva.

Käytän sivumalleja verraten harvoin. Mallin kanssa skräpätessä tuntuu usein siltä, että lopputulos ei ole ihan oma. Nytkin kiinnitin kuvan ja paperisuikaleet paikoilleni ja ajattelin että kivalta näyttää - mutta onko tämä ihan minua kuitenkaan?

Kaivoin esiin langan ja neulan ja ompelin ääriviivat kolmeen paperisuikaleeseen, visuaalista kolmiota valokuvan ympärille rakennellen. Ja kun lanka oli esillä, jatkoin ompelua vähän muihinkin suikaleisiin ja kas, näköjään tuli pisteltyä kehystä myös valokuvan oikeaan reunaan. Yhtäkkiä leiska tuntui ihan omalta! :-)

Sivumallin pohjalta skräppäileminen olikin aika kivaa!

Tekstistä voinee päätellä että meillä otetaan yhteen nykyään asiasta ja toisestakin. Valmiista sivusta tuli mieleeni, että nuo paperisuikaleet ovat vähän kuin aurinkoisempia ja myrskyisempiä päiviä, joten itse asiassa juuri tämä sivumalli sopi tähän aiheeseen paremmin kuin ehkä aloittaessani tulin ajatelleeksikaan.

---

Anskin blogissa muuten on arvonta, ja arvonnassa superhieno palkinto!

Voi mummu

2011-09-30T14:53:00.004+03:00

Tein sivun mummun albumiin taas, tällä kertaa nykyajasta. Tarkoitus oli osallistua Inspiroidu-virkkaushaasteeseen, mutta myöhästyin. Sen ansioista kuitenkin tulin aloittaneeksi sivun teon, joten kiitos inspiroivasta haasteesta taas! :-)

Halusin pitää sivun yksinkertaisena, joten koristeet ovat minimissä. Leimasin pari perhosta, jotka hauraina olentoina mielestäni sopivat tähänkin aiheeseen. Tägien "kiinnitykseksi" pistelin lankaa. Pikkutägit kaipasivat jotain, ja kuituinen pallonauha oli sopivan huomaamaton elementti - vähän tekstuuria, vähän väriä.

Reunaan virkkaaminen on mielestäni näppärää, kun tekee reunaleikkurilla reiät valmiiksi - ainakin Fiskarsin reiällinen piparireunusleikkuri sopii tarkoitukseen mainiosti. Reiät tulevat automaattisesti samalle etäisyydelle toisistaan. Ja jos olisin viitsinyt etsiä pienemmän virkkuukoukun, reiät olisivat olleet sopivan kokoisia - nyt olivat vähäsen pieniä.

Pari pikkujuttua jäi harmittamaan - kuten että oikean alareunan perhosessa olisi kannattanut olla musta alareunassa, ruskea yläreunassa. Ja että olisi kannattanut leikata paperi letterkokoon vasta reunusleikkurikäsittelyn jälkeen (millin tai kaksi eri kohdasta), niin vasemman yläreunan virkkauksen olisi saanut viimeisteltyä nätimmäksi. Eivätkä marginaalitkaan nyt ihan täydelliset ole.

Miksi ihmeessä aina tekee mieli raportoida, mikä meni pieleen? Kun nyt kuitenkin jäi hyvä mieli siitä, että kirjoitin ylös näitä mummun muistisairauteen liittyviä asioita.

Reilua peliä

2011-09-13T10:53:00.003+03:00

Tästä leiskasta piti tulla clean & simple - tuliko? Halusin tallettaa pojan jalkapalloturnauksissa saamia Fair Play -kortteja, joten lähdin suunnittelemaan leiskaa niiden muoto mielessä. Päätin toistaa samaa muotoa myös valokuvissa ja tarinointilapuissa, ja leiska näytti hyvinkin simppeliltä.

Mutta samalla näytti jotenkin autiolta, niin lisäilin noita nappeja, paljetteja ja muuta pientä. Pikkuisen keskeneräinen fiilis tästä jäi - ehkä siksi että jätin kortin Fair Play -tekstin otsikoksi, ja se ei ehkä nouse tarpeeksi esiin. Tai siksi, että loppuhuutojen lippusikermä ei näytä yhtään siltä, kuin mielikuvissani. Mutta olkoon! Haluan siirtyä seuraavaan projektiin! :-)

Se kouluaika

2011-08-21T09:46:00.008+03:00

Kesälomailun jälkeen jatkan taas mummun sivulla, tällä kertaa aiheena kouluvuodet. Oikeastaan aihe on hyvin ajankohtainen, juurihan ne koulut taas alkoivat!

Aloitin tämän sivun jo kesäkuussa, mutta palaset eivät mitenkään loksahdelleet kohdalleen. Leiska lojui askartelupöydällä kuukauden ja melkein toisenkin, kunnes pari päivää sitten päätin tehdä sen loppuun. Aloitin oikein reunan koristeesta, ja sen jälkeen muutkin palaset alkoivat löytää paikkojaan.

Joten kiitos vaan aaltopahvivaatimuksesta, P*skarteluhaaste, se avasi nyt yhden skräppäilijän lukon! :-)

Tuo aaltopahvilla oleva lausahdus taitaa olla tämän leiskan tärkeintä antia. Kun aloin kuuntelemaan nauhoitusta, olin unohtanut, mitä me mummun kanssa kuvista juttelimmekaan. Meillähän oli ollut tosi hauskaa! Mummu muisti paljon luokkakavereiden nimiä ja oli tosi tyytyväinen että muisti.

Ihan mukava on tietää, että mummu tykkäsi koulussa matikasta, mutta sitten kuitenkin kivempaa on se, että valokuvia on niin mukava katsella yhdessä!

Aikamoista säkää muuten, että mummun opettaja on ollut valokuvauksen harrastaja. Enpä olisi uskonut, että mummulla on valokuva vuonna 1931 tehdystä hiihtoretkestä!

PS. Yritän saada kuvan leiskasta näkymään isompana kuin aiemmin. Ainoa tapa, jonka avulla sain sen onnistumaan, on lataaminen Flickrin kautta. Jos kuva ei näy tai on muuta häikkää, kerrothan!

Kihara

2011-06-26T13:12:00.007+03:00

Tämän leiskan lähtökohta on läpinäkyvän perhosen alla oleva hiuskiehkura. Tällaisia meiltä aina välillä löytyy lattialta, ja ajattelin laittaa yhden talteen. Halusin kiehkuran säilyttävän luonnollisen muotonsa, joten en liimannut sitä vaan kiinnitin nitojalla läpinäkyvän perhosen kanssa paperiin.

Sitten poikkesin katsomassa P*skarteluhaastetta, jonka kyllä olen tsekannut silloin tällöin aiemminkin. Tällä kertaa haasteen resepti tagi, pitsiä ja vähän blingiä sopi niin mainiosti suunnittelemaani tyttömäiseen sivuun, että pääsin osallistumaan. Taisi olla eka kerta! (Tämä oli näköjään 96. haaste, joten aika pitkään on mennyt, ennen kuin tulin osallistuneeksi...! )

Sopiva pitsi ja bling löytyivät helposti, mutta tagin kanssa olin joutua pulaan. Kaikki tagini olivat liian isoja tähän mittakaavaan, väärän värisiä tai muuten vaan sopimattomia. Ehdin jo harmitella, että puuttuvan tagin takia osallistuminen jää taas. Mutta kas! Tarinointitarroina pitämässäni arkissa lukikin "12 tags" ja ongelmani poistui.

Taustapaperin kuvio sopii mielestäni ihan täydellisesti tähän kihara-aiheeseen. Ja muutenkin tästä tuli kesäisen kepeä sivu vähän höpsöstä aiheesta.

On ollut kiva juhannus.

Toivottavasti sinullakin!

Ajatuksia kaupassakäymisestä

2011-06-14T20:56:00.004+03:00

Tähän leiskaan tallensin kuitin yhdestä lasten kanssa tekemästäni kauppareissusta, joka sujui niin hienosti, että päivittelin sitä yhdessä kassarouvan kanssa. Viereisellä kassalla asioivan pienempien lasten äidin kommentit kuulostivat niin tutuilta mutta samalla niin kaukaisilta, että käväisin pienellä nostalgiatripillä. Tässä mietteitä reilun viikon takaa, perjantaipäivältä klo 16:21. Osallistun tietysti myös kellonaikahaasteeseen.

Vasemman reunan pallokuosi on Marimekon mainoslehtisestä. Olen joskus miettinyt, että olisi kiva päästä käyttämään skräppäilyssä suomalaisia kuoseja, vaikkapa Marimekkoa. Pallopapereitahan toki on vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt sitten Marimekon palloja.

Olin poikkeuksellisesti sen verran hybridi, että tulostin tekstin kartongille. Onnistuin sen tähtäämisessä ihmeen hyvin! Tulostetun tekstin etu on, että sitä mahtuu samaan tilaan enemmän, vaikka muuten pidänkin enemmän käsin kirjoitetusta tarinoinnista.

Otsikkoa kootessa ohuemmista chipboard-kirjaimista jäi puuttumaan yksi s, eikä sitä oikein voinut mistään arkarrellakaan, joten laittelin sekaan toista kirjainmallia muutaman kirjaimen. Maalasin kirjaimet oransseiksi, joten väri yhtenäisti kirjaimet mukavasti. (Otsikon väri meni muuttui kuvatessa todellista punaisemmaksi - oikeasti se on paljon lähempänä leiskan muita oransseja elementtejä.) Muutenhan tässä onkin vain mustaa ja valkoista - tänään on ollut sen verran harmaata, että oli kiva käyttää värejä, jotka selvästi erottuvat toisistaan. ;-)

Lottajuttu

2011-06-01T11:27:00.008+03:00

Nappeja pyysi Jehko haasteessaan. Ei tässä leiskassa mitään kovin hempeää koristetta olisi voinut käyttääkään, joten nappihaaste osui sopivaan aikaan.

Harvoin on otsikko niin ilmeinen kuin "olinhan siellä minäkin" mummun kertoessa näiden kuvien taustasta. Kuvista jutellessamme pöydän vieressä poikkesi pari hoitajaa, joille mummu myös esitteli kuvat, ja molemmille kertoessaan hän aloitti jutun "niin, olinhan siellä minäkin" - sota-ajan töissä.

Sivu syntyi helposti ja luontevasti, mitä nyt maalisuihkeet menivät aivan överiksi. Repimällä ja kraftilla sain onneksi asian melko lailla korjattua, vaikka parempi olisi ollut kokonaan ilman tummanruskeaa maalia.

*****

Säilytän sivuja neljässä eri albumissa: lapsille on kullekin omansa ja neljännessä on minun omani sekä koko perhettä koskevat sivut. Nyt näyttää siltä, että pitää perustaa viides albumi mummun sivuille.

Kun sivujen idea on tallettaa mummun muisteluita, niihin ihan varmasti tulee tekstiä. Vaakaletter tuntuu käytännölliseltä formaatilta. Mutta mitenkäs albumit? SEI valmistaa vaakasuuntaista letteralbumia Preservation-sarjassa, väreinä musta, vaaleanpunainen ja vaaleansininen. Noista väreistä ainoana voisi harkita mustaa, mutta joku vähemmän synkkä (mutta ei kuitenkaan vauvaväri) olisi vielä kivempi. Tietääkö kukaan muita vaakaletter-albumeita? Ainahan toki on mahdollisuus tuunata tuosta mustasta iloisempi.

Ei mikään yleinen näky

2011-05-31T15:00:00.006+03:00

"Tässä ei näy Manuelia. No ei tietysti, Manuel on näkymätön. Se asuu meidän kuistilla näkymättömässä kodissa. Se on suunnilleen pikkusormen pituinen ja niin nopea, että on eskarilla paljon ennen meitä, vaikka lähtee meidän jälkeen. Se ottaa pitkiä loikkia, kuin tiikeri. Se juttelee, mutta ei kaikille."

Sivua tehdessä yritin haastatella poikaa Mäkytöisestä (=näkymättömästä) Manuelista, mutta häntä ei oikein innostanut muistella vuosia vanhoja juttuja. Niinpä kirjoitin ylös ne muutamat asiat, mitä Manuelista ensimmäisenä tuli mieleeni. Hyvä että sivu tuli tehtyä nyt, kun vielä muistin jotain. Manuel kiritti meitä aikoinaan kerho- ja eskarimatkan jos toisenkin! :-)

Sattuneesta syystä Manuelista ei ole valokuvia. ;-) Manuel on ollut skräppäyslistallani jo pitkään, mutta en ole tiennyt, miten sivun toteuttaisin. Nyt Inspiroidu pahvista -haaste innosti tämän aiheen kimppuun. Jotenkin pahvi mielestäni sopii tähän, mutta en tiedä miten.

Kehys on sellainen kaksipuoleinen tahmakuvio, johon olen kiinnittänyt mustaa kimallesamettia. Ostin arkillisen noita kuvioita joskus vuosia sitten luullen niitä siirtokuviksi. Pettyneenä olin laittanut ne syrjään, ja nyt kevätsiivouksessa ne pulpahtivat esiin. Sittemmin olen hankkinut myös kimallesamettia, joten pystyin käyttämään kuvion. Huonoa tuossa kuviossa mielestäni on se, että siitä tahmasta ei kunnolla saa selvää, millainen lopputuloksesta tulee. Lähinnä ihmettelen noita ilmassa kököttäviä lintuja - ne varmaan olisi pitänyt leikata irti ja sijoittaa johonkin muualle? Miten ihmeessä toinen linnuista kököttää ylösalaisin? Outo köynnös. Toisaalta - outoa on sekin, että tyyppi on pikkusormen pituinen, joten tähän leiskaan oudot kököttävät linnut sopivat ihan hyvin! ;-)

Paljon muutahan tässä ei olekaan. Revin valkoista pintaa muutamasta kohdasta, joten kraftin värinen sisäosa tuli näkyviin.

Otsikosta yritin tehdä "näkymättömän". Valitsin valkoiset, litteät kirjaimet, jotta ne sulautuisivat pohjaan mahdollisimman hyvin.

Pikkuisen piti päästä koristelemaankin, joten keräsin ryppääksi paria teippiä, tarinointitarran, pari kuvioleikkurilla napsautettua kuviota, huopanuolen ja yhden puolihelmen.

Mitäs muuten olette mieltä tyttö- ja poikasivuista? Tämä on menossa pojan albumiin, mutta eihän tämä mitenkään kovin poikamainen ole - kuten ei moni muukaan poikasivuni. Minulla ei taida olla tyttö- eikä poikasivuja. On vain äidin tekemiä sivuja, joista kyllä näkee että äiti on tyttö. :-)

PS. Shimellen kurssimyynnin tuotot tältä päivältä menevät Planin Koska olen tyttö -kampanjaan. Jos on harkinnut Shimellen kurssille osallistumista, tänään voisi olla hyvä päivä tehdä päätös - ja auttaa Shimelleä auttamaan.

Nostalgiaa

2011-05-19T19:57:00.008+03:00

Aikoinaan minut sysäsi skräppäykseen albumi, jonka kokosin ja koristelin äidilleni 60-vuotislahjaksi. Tämä kuva jäi siitä yli, joten se on tosiaan ollut pitkään skräpättävien laatikossani. Inspiroidu-haasteen aiheena oli nostalgia, joten nyt oli erittäin hyvä aika skräpätä se.
En ole saanut tehtyä tällä kuvalla mitään, koska en oikeastaan tiennyt, mitä siitä kirjoittaisin. Niinpä menin kysymään henkilöltä, joka tietää. Käydessäni katsomassa mummua sairaalassa mukanani oli tekstiä vaille valmis sivu. (Käsityöihmisenä mummu tykkää katsella skräppäyksiäni.) Laitoin puhelimen nauhoittamaan mummun juttelua, ja kotona kirjoitin sopivat pätkät talteen. Taidan tehdä saman jutun toistekin, tästä jäi hyvä mieli!

Vasemman yläkulman harmaa kukkakuvio on iso siirtokuva. Se oli alun perin suorakulmion muotoinen, mutta säilytyksessä yksi reuna oli revennyt ja tarttunut suojapaperiin. Niinpä rikoin reunaa lisää, ja siitä tuli sopivan epämääräinen alue. Sen alla yläreunassa on vielä oranssia maalisuihketta. Leikkasin sivun letter-kokoon ajatellen, että teen pystyleiskan. Kuva ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa, ja käänsin sivun vaakasuuntaan. Niinpä kerrankin valmiina olleet rivit jäivät käyttämättä.

Ennen mummun haastattelemista olin ommellut sivuun otsikon, joka ei sitten sopinutkaan lopulliseen tekstiin, ja oli väärällä värilläkin. Niinpä purin sen pois. Ihmettelen kovasti, miksi ompelusta jääneet reiät eivät häiritse minua - normaalisti näkyvät virheet ärsyttävät kovasti. Tavallaan vanhasta kertovassa voi olla enemmän rikkonaista - onhan kuvassakin naarmuja. Tai oikeastaan kopiot alkuperäisen kuvan naarmuista. (Ja tekstissä gessolla peitetty väärinkirjoitus. Auts! Se kyllä vähän häiritsee.) Tekstin oli tarkoitus sijoittua vapaamuotoisiksi kappaleiksi. Voi olla että laitoin ne liian lähelle toisiaan, ja lukeminen hankaloitui. Mutta sekään ei haittaa. Kai sitä ehtii rivin alkua vähän etsiäkin... :-)

Koristeina on huopakukkasia, varret ommellen, pieniä helmiä, pitsiä, nahkanauhaa, pari neulaa ja lempparini, pyöreä puinen kirjeensulkijamerkki alimmassa koristeryppäässä.

Olen pitänyt vanhojen kuvien skräppäämistä vaikeana, jopa mahdottomana, mutta näköjään on aika muuttaa mielipidettä. Tämä oli antoisa projekti - kaikkine virheineenkin!

Avioliitosta

2011-05-13T19:44:00.004+03:00

Juttelin tällä viikolla yhtenä iltana lasten kanssa naimisissa olemisesta ja siitä, miksi jotkut eroavat, ja kirjoitin talteen tyttäreni kommentin:

"Toivottavasti mä saan miehen, joka ei suutu helposti. Koska mä suutun helposti."

Se oli jotenkin niin hänenlaisensa. Ja siitä syntyi tämä leiska.

Ruudukosta varmaan näkee, että siinä on ollut peliin liittyviä kortteja. Tunnistaako muuten kukaan, mikä peli on kyseessä? (Vaaleanpunainen tausta ei kuulu leiskaan. Se tuli mukaan, ettei olisi tarvinnut katkaista yläreunan perhosen siipeä. :-)

Otsikon leikkasin pitkästä aikaa itse. Jos haluat kokeilla otsikon tekemistä omalla käsialla, kimalteella tai irtosametilla päällystettynä, kurkista ohjetta täältä. Tämän kauno-otsikon syy on tietysti kaunokirjoitushaaste Inspiroidu-blogissa.

Koristeena on monta erilaista juttua. Täyttelin ruudukkoa osio kerrallaan ja tällainen siitä tuli. Lemppariruutuni on napit.

Fanitusta

2011-05-06T15:47:00.010+03:00

Jalkapallokeräilykortit ovat meillä nyt in, ja Zlatan Ibrahimovic on erittäin in. Kysäisin pojalta tässä joskus, antaisiko hän rakkaan Zlatan-korttinsa skräppisivuun, jos sellaisen tekisin. Odotin oikeastaan kieltävää vastausta, koska Zlatan-kortti on hänelle hyvin rakas (kuten kuluneista kulmista voi päätellä...). Mutta hänpä innostui asiasta ja lopulta painosti minut tekemään sivun nopeasti! Kuulemma on hyvä, että kortti säilyy tallessa ja poika voi aikanaan näyttää sitä omille lapsilleen. Siltä varalta, että hän tulee katumapäälle, tein sivun keräilykorttimuovitaskuun - kortin saa sieltä helposti pois. Voihan tuonne keskimmäiseen taskuun siinä tapauksessa laittaa vaikka valokopion Zlatan-kortista.
Punaisella kartongilla olevat tekstit on poika suunnitellut ja kirjoittanut, itselleni jäi tuo valkoinen. Musta-punainen värimaailma oli haasteellinen tarvikevalikoimilleni, mutta sain sentään jotain kaikkiin taskuihin. Ehkä enemmän olisin halunnut tähän ruutujen rajat ylittäviä elementtejä, mutta sellaisia nyt ei vaan löytynyt eikä tullut mieleen.

Otsikon alla kulkevan muovinauhan poimin mukaan ruokaostoksilla. Se oli marketissa kahvilavan ympärillä pitämässä pakkauksia kuljetuksen ajan paikoillaan, mutta kauppa oli käynyt sen verran hyvin, että se oli tarpeeton. Säästin henkilökunnalta roskikseen viemisen vaivan. :-) Hauska leveys ja läpinäkyvyys, mutta kiinnittämisen kannalta hankala. Kokeilin vähän sitä ja tätä, ompelinkin jo kirjaimet nauhaan kiinni, kunnes taas muistin nitojan. Huh, onneksi. Nitominen pitää sekä kirjaimet nauhassa että nauhan muovitaskussa, eikä näytäkään ihan pöljältä.

Ja toinenkin roskiskoriste löytyy: olin tyhjentämässä meidän metallikierrätysämpäriä kierrätysastiaan, kun löysin sen pohjalta nuo mustat renkaat. (Siis oman ämpärin pohjalta, en sentään joutunut heittäytymään sinne keräysastiaan.) En tiedä, mistä ne ovat kotoisin, mutta tästä leiskasta tuli niiden lopullinen koti.

Viimeinen lause jatkuu armeliaasti leiskan takapuolella, kun tila loppui kesken.

"Yksi kortti on säilynyt koko ajan sinun pakassasi: Ibrahimovic. Jopa silloin, kun vaihdoit kaikki korttisi yhteen 105 pisteen korttiin."

Tässä leiskan takapuolta katsoessa tulee mieleen, että juttuja voisi sinne vielä jatkaa... Mm. että se yksi 105 pisteen kortti muuttui taas paksuksi korttinipuksi seuraavana päivänä. ;-)

Kolumbiassa

2011-05-02T13:45:00.016+03:00

Sain valmiiksi minialbumin meidän vuodenvaihteen Kolumbianmatkasta. Tarkoitus oli tehdä yksinkertaisia sivuja, aukeamalla aina yksi iso ja pari pienempää kuvaa. Kovasti aikaa meni kuitenkin ompeluun ja harkitsemiseen eri vaiheissa. Mutta nyt on harkinnat harkittu. Mini on kiinni simppelisti saranarenkailla, mutta otin ne kuvauksen ajaksi pois.

Otsikko on chipboard-kirjaimia, jotka maalasin turkoosilla akryylimaalilla ja sitten käsittelin kimalleliimalla. Tyttäreltä sain palautetta kirjaimista: "Äiti, sä olet varmasti nyt tosi ylpeä itsestäsi. Pitäisi ainakin olla!" Taisi olla tarpeeksi kimallusta... :-) Otsikon kirjoitin espanjaksi siksi, että se sisältää kirjaimet L-O-M-A. Käsittelin ne vähän vaaleammalla kimalteella, mutta ero on sen verran vähäinen, ettei sitä juuri huomaa, kuvasta varsinkaan. Onpahan vähän omaa kivaa kuitenkin... ja toki täytyy käyttää c-kirjain, kun se kerran on mahdollista! ;-)Sisältöaukeamissa on kaikissa sama taitto. Vasemmalla on pohja kuviopaperia ja kaistale toista, pari valokuvaa. Tarinointialueen rajasin ompelemalla. Tarinointi on riveittäin paperiliuskoilla - halusin että taustan kuviopaperi pilkistelee sieltä väleistä. Nämä tekstipätkät muuten ovat syy, jonka takia minulla oli sähkökirjoituskone mukana Intohimona skräppäys -tapahtumassa, vaikka en siellä niin pitkälle minini kanssa päässytkään.

Julkaisen nyt noin puolet sivuista. Lopuissa on enemmän kasvoja eli blurrattavaa. Minua laiskottaa eikä niitä blurrailtuja sivuja ole yhtä hauska katsoakaan, joten eivätköhän nämä riitä! :-)

Koristeina on Martha Stewartin Starburst-leikkurilla leikattuja kuvioita. Kiitokset Veeruliirulle lainasta Intohimona skräppäilyssä ja Xingille ostovinkistä - nyt olen hankkinut ihan oman leikkurin! Toinenkin väkäsleikkuri pääsi käyttöön, kuviot sopivat kivasti yhteen.

Kuvioissa on joitain sivun aiheeseen liittyviä sanoja - paikannimiä tai espanjankielisiä fraaseja, ja pikkuisina koristeina kullanvärisiä ja läpinäkyviä turkooseja paljetteja. Osa pyörylöistä on kohotettu kohotarroilla, osa on litteinä pohjassa kiinni.

Lapset joutuivat matkan takia olemaan viikon verran poissa koulusta. Esikoinen sai opettajaltaan tehtäväksi pitää matkapäiväkirjaa. Idea oli mielestäni niin hyvä, että laajensin sen koskemaan myös pienempiä sisaruksia. Lähes kaikki tekstit ovat peräisin lasten matkapäiväkirjoista - aina siitä, joka tiettyä aihetta mielenkiintoisimmin käsitteli. Kunkin sivun yläreunasta näkyy, kuka minkäkin tekstin on kirjoittanut, mutta piilotin nimet kuvista.

Näitä muovikoristeita oli tarkoitus tulla muutama enemmänkin, mutta kun kiinnittäminen tuntui vaikealta, en uskaltanutkaan. Nämä ovat oikeasti hiuskoristeita, joita sain viime syksynä eräältä skräppäilykurssilaiselta. Kalakoristeet ovat uima-allasaiheisella sivulla - mihin niiden ajattelin päätyvän jo ne saadessani! :-) Suurkiitos näistäkin! Ja kyllähän ne kunnon liimalla jäivät paikoilleen, vaikka ensin ikävästi ponnahtelivat pystyyn "saranansa" varassa.

Matkalla mukana ollut kilpikonna Copa muuten ei ollut elävä, mutta ihan elävän kilpikonnan veroinen. Se oli paras matkalelu ikinä - rauhoitti väsähtäneitä tilanteita kilpikonnamaisen hitaalla ja hötkyilemättömällä tavallaan! :-)

Valokuvausta II

2011-04-27T17:01:00.005+03:00

Kai tiedät sanonnan, että vanhat avioparit alkavat muistuttaa toisiaan? Näiden avioparista kertovien leiskojen kanssa kävi vähän samalla lailla... Mieheni valokuvaharrastuksesta tekemäni leiskan (eli tuon oikeanpuoleisen) jälkeen nappasin käteeni toisen 6 x 12 -tuumaisen jämäpaperin ja aloin sommitella sille kaveria omista valokuvaustottumuksistani. Pohdin näiden yhdistämistä yhdeksi leiskaksi, mutta ei - mielestäni tässä on kaksi vierekkäistä leiskaa. Meneekö saivartelun puolelle...? Taidan sijoittaa leiskat 12 x 12 -tuumaiseen sivutaskuun ja ommella väliin rajan, jotta sivut eivät mene limittäin vaan pysyvät ryhdikkäästi omilla paikoillaan.

Huomasin Xingin osallistuneen perhosleiskalla Jehkon kuukausihaasteeseen ja osallistunpa minäkin. Tosin haasteen määrittelyn mukaan perhosen pitää näkyä selvästi ja tästähän maskina ollut perhonen on lennähtänyt pois... Mutta ihan nyt siitä ilosta että perhonen käväisi leiskassani, osallistun kuitenkin! :-)

Samaa näissä leiskoissa:

- taustapapaperit samasta sarjasta
- otsikon kirjaimet
- nyörikiemurat, niitit kiinnityksenä
- paperinauhat
- journaling millimetripaperilla - mitä säkää että pääsin käyttämään millimetripaperin molempia puolia ja molemmat sopivat väreihin!
- filmitarrat
- puolihelmet siellä täällä

Erilaista näissä leiskoissa:

- suihkemaali <--> washiteippi

- perhosta käytetty perhonen <--> no perhonen! :-)

- mittanauhateippi <--> numerosiirtokuva

Melko lähellä samaa-kategoriaa nekin...

Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, miten hyvin sain käytettyä molempiin leiskoihin samoja elementtejä, siihen, miltä leiskat näyttävät erikseen, ja siihen, miltä ne näyttävät yhteensä. Jee! Näitä oli kiva tehdä!

Ja muuten - kaikille, joilla on skräppäilyssä vähän hiljaisempi kausi, suosittelen askartelutarvikkeiden siivoilua... Ainakin minulla toimii! Siistiä ei ole vieläkään, mutta monta leiskaa on jo syntynyt siivouksen sijaan! ;-)

Valokuvausta

2011-04-23T16:15:00.003+03:00

Kylläpä kävi säkä! Tämä kuva ja aihe ovat lojuneet pöydälläni tammikuusta, jolloin aloin tehdä minialbumia meidän vuodenvaihteen matkasta. Kuva oli väärän kokoinen miniin, mutta sopi tähän hyvin. Inspiroidu-teemana siis on/off ja päähenkilönä oma puoliso.

Myös taustapaperi on minin jämiä - sitä oli jäljellä sopivasti 6 x 12 -kokoiseen sivuun. Kuvan takana on washi-teippiä ja paperin toisesta puolesta tehty kehys.

Ensin rakentelin leiskaan pystysuoria elementtejä. Numerot ovat siirtokuva aikojen alusta. Tekstin kirjoitin millimetripaperille, jota olin ensin vähän värjäillyt musteella. Sisältöalueen ylä- ja alareunassa on pätkät paperinauhaa, joka muuten olisi vuosi - pari sitten ihan varmasti ollut top 10 -listallani. Nykyään sitä tulee käytettyä harvemmin, mutta ihanaahan se on edelleen.

Tässä vaiheessa leiska alkoi näyttää melkomoiselta pystypötkyltä, joten laittelin vaakasuuntaan filminauhatarroja ja otsikon.

Sitten leiska näyttikin kulmikkaalta, etten sanoisi insinöörimäiseltä, ja päätin kieputella leipurinnyöriä muutamalle mutkalle. Tykkään! Perhoselle löytyi paikka ja kun muistin, miten moni oli merkannut nitojan ja värilliset niitit omalle top 10 -listalleen, kaivoin esiin omani. Ja olihan nitominen tosiaan käytännöllistä ja niiteistäkin tykkään. Pikku nitojani ulottuvuus tosin jättää vähän toivomisen varaa, eli niiteillä voin kiinnittää vain lähelle reunaa.

Pursottelin muutamia vihreitä puolihelmiä Pearl Makerillani. Ja välttääkseni märkien puolihelmien tuhraantumisen päätin, että valmista tuli.

Noin 10 kärjessä

2011-04-22T08:00:00.004+03:00

Xing ja Riikka haastoivat listaamaan 10 tämänhetkistä lempitarviketta. Tein listan siten, että istuin askartelupöydän ääressä ja otin esiin tarvikkeita, joista tuli sellainen lämmin tykkään-fiilis. Hyvän tuulen lista! Tässä tulee siis, siinä järjestyksessä kuin sattuivat kuvaan osumaan:

- 2-värinen nyöri

- chipboard-kirjaimet, jotka voi käsitellä haluamallaan tavalla (kuvassa kaikkien aikojen lempparikirjaimeni, valmistaja 7 Gypsies)

- lanka ja neula = ompelu

- Fiskarsin askartelusakset, leikkaamisen helppous

- Crop-a-Dile Big Bite, jonka käyttökelpoisuuden lopulta, parin vuoden alikäytön jälkeen olen havainnut

- Etsystä tilaamani tagit, joita mallaan projekteihini hyvin usein, mutta jotka eivät ole vielä löytäneet paikkaansa... mutta kunhan löytävät, ovat varmasti ihan täydelliset!

- Priman kukkien keskustoiksi tarkoitetut koristeet. En hanki valmiita kukkia oikeastaan ikinä, mutta näille keskustoille kyllä keksin käyttöä jatkuvasti

- washi-teipit

- suihkemaalit

- Jenni Bowlinin etikettimuoto eri kokoisena.

Bubbling under:

- kartonki ja kuviopaperit, joita ilman noilla muilla ei olisi juurikaan käyttöä. :-) Ja huomaan että paperileikkuri puuttuu myös, vaikka käytän sitä lähes jokaista leiskaa tehdessäni.

Kiitokset haastajille ja muille listojen tekijöille - oma lista oli hauska koota, mutta ehkä vielä hauskempaa on nähdä muiden listoja!

Tanssia II

2011-04-20T23:00:00.001+03:00

Elokuussa syntyi leiska esikoisen tanssiharrastustoiveesta, ja blogin kommenteissa sain pyynnön raportoida, miten kävi. Hyvin kävi: tanssiharrastus on jatkunut koko talven ja on kuulemma rankkaa ja kivaa. Leiska on se sama vanha, uutta on vain alimman tarinointilaatikon teksti.

Tosin mikään ei ole täydellistä - balettia ei löytynyt sopivaan aikaan sopivasta paikasta. Eli vielä on tanssitoiveita tulevaisuutta varten... :-)

Prrr.

2011-04-19T10:41:00.005+03:00

Meidän lapset ovat mielestäni normaalia alttiimpia onnettomuuksille, ja esikoinen vielä meidän muita lapsia alttiimpi. Opettaja on joutunut soittamaan äidille kesken koulupäivän syystä jos toisestakin. Toivottavasti onnettomuudet iän lisääntyessä vähenevät ja puhelinliikenne samaten... :-) (Leiskan tapaukset ja niihin liittyvät tilanteet ovat mielestäni vähän sellaisia tragikoomisia, mutta viimeisestä puuttuu komiikka ihan kokonaan. Laitoin sen kuitenkin tähän samaan listaan.)

Leiska syntyi askartelupöydän siivoamisen sivutuotteena ja mietin sitä tehdessäni, että Inspiroidu-aiheena on palapeli. Tarinointi-palapeli mielestäni onnistui, vaikkei tässä mitään palapelitekniikkaa kyllä ole. No, ehkä voin osallistua kuitenkin.

Leiskassa ei ole valokuvaa enkä sellaista oikeastaan kaivannutkaan. Perhosen leikkasin kollaasiaskartelupaperista. Yhteen tarinointitarraan lisäsin mustaa Magic Mesh -verkkoa ja keltaista lankaa peittämään siinä ollutta englanninkielistä tekstiä, joka ei sopinut leiskaan kielensä eikä sisältönsäkään perusteella. Gromletit sain ihan melkein suoraan. Otsikon alle lisäsin myös pikku palasen mustaa verkkoa, kun sitä kerran jäi - ja jälkikäteen siitä tuli mieleeni sideharso, joten se tosiaan päätyi ihan oikeaan leiskaan. Tarinointitarroja kului monta.

Voi muuten olla, että tämä on kaikkien aikojen nopeimmin syntynyt leiskani, tuskin meni tuntia kauempaa.

Hymyä! Vähemmän!

2011-04-10T13:54:00.007+03:00

Tämä leiska sisältää yhden lempparikuvistani meidän lapsista. Yhden varmasti hyvän kuvan saamiseksi otettiin reilu rullallinen kuvia - tuolloin elettiin vielä filmiaikaa. Mutta itse asiassa nämä ovat kaikki lemppareitani. Niistä näkyy, että hauskaa oli... paitsi nyt tietenkään ei näy, kun kasvot on piilotettu. (Pahoittelen muuten ainaista piilotusta ja blurrailua, mutta periaatteesta en laita nettiin kuvia, joista lapset voi tunnistaa.)

Kuvat ovat kehitettäessä saadusta index-kuvasta, jonka suurensin viime vuonna Intohimona skräppäys -tapahtumassa. Paperin keskialueelle suihkautin sinistä maalisuihketta, joka rauhoitti taustapaperia ja päästi kuvat paremmin esille.

Materiaalit olen itse valinnut skräppäilykurssin materiaalihaastekertaa varten. Tällä kertaa pakissa oli kaksi kuviopaperia (joista itselläni toinen jäi varastoon käyttämättömänä), kuusi die-cut-perhosta, 10 cm pätkä Magic Meshiä, haaraniittejä, 7 pikkuista journaling-tarraa ja pari metriä ohutta paperinarua. Lisäksi sai käyttää leikkureita, maaleja, Pearl makeria sun muuta yhteiskäytössä olevaa. Jokainen sai ottaa kartongin omista varastoistaan. Itse valitsin vihreän kartongin. Olin käyttänyt siitä aiemmin suikaleen, joten päädyin tekemään letter-kokoisen leiskan.

Haastemateriaalien ulkopuolelta lisäsin otsikon kirjaintarrat ja alareunan journaling-tarrat.

Tämä oli helppo ja nopea leiska, kerrankin! :-)

Vielä on kuvaa jäljellä

2011-04-05T21:27:00.005+03:00

Sain siskolta palautetta (pilke silmäkulmassa), että blogiin on turha päivittää mitään tekniikkajuttuja, sukulaisia kiinnostaa sisältö. Itse olen ajatellut, että ylipäänsä voisi laittaa blogiin jotain. Joten tässä nyt sitten yksi skräppäily, piiitkästä aikaa. :-)

Sivun lähtökohtana on kukkakoriste, jonka ohjeen bongasin Hamblyn blogista. Ohjeessa kukasta tehtiin sormus, mutta itse sijoitin sen kuitenkin leiskaan. Hamblyn paperista tehty kukkanen oli pinkki-oranssi, joten värimaailma syntyi siitä. Kun keskimmäisestä löytyi sopiva kuva pinkki huppari päällä, leiska alkoi syntyä, koska tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo pitemmän aikaa.

Pompulat sain tyttäreltä, jonka askartelupakkauksesta niitä löytyi. Kiinnitin ne ompelemalla, samoin kuin nuo surullisenkuuluisat huonoliimaiset kirjaintarrat.

Napit olen tehnyt ehkä vuosi sitten kiinnittämällä kuviopaperia läpinäkyvien nappien alle koholakalla. Sattumalta paperi oli sama kuin nyt tekemässäni kukkakoristeessa, joten napit pääsivät itsestäänselvästi mukaan.

Yläreunan koriste on vaihtari skräppäilykurssilaiselta. Alun perin se on ollut hiuskoriste, mutta pikkuisen käsiteltynä napsahti tähän paikoilleen.

Mutta hienointa leiskassa ilmeisesti kuitenkin on oranssilla langalla kiinnittämäni sydämen muotoinen läpinäkyvä helmi. Keskimmäinen näki leiskan pöydälläni ja innostui: Upeeta, mä saan ton sydämen mun albumiin!

PS. Kurssilaiselta lainattua on myös tämän postauksen otsikko. :-)

Ompelusabluunat

2011-03-07T13:21:00.003+02:00

Paperille ompelu on mukavaa, ja jälki on kaunista. Apuvälineitä on tarjolla jos jonkinlaisia. Xing kirjoitti äskettäin Sew Easy -paperinpistelijöistä. Valmiit Bazzillin ompelusabluunat taas ovat olleet yksi pisimpään käyttämistäni skräppäilyvälineistä. Niitä voi käyttää kerran toisensa jälkeen, eivätkä ne kulu. Mutta oikeastaan ihan hyvin pärjää ilman tällaisia apuvälineitäkin.

Oman ompelukuvion voi suunnitella vaikkapa kalvolle tai muulle läpinäkyvälle materiaalille, kuten tässä jämäkästä muovikassista leikkaamilleni palasille. Kuvio kannattaa piirtää kalvotussilla tai muulla kynällä, joka ei leviä. Sitten kuvion toimivuutta voi silmäillä todellisella paikallaan - jos kuvio ei ole sopiva, voi piirtää jotain muuta.

Kun kuvio miellyttää ja oikea paikka on löytynyt, se pistellään piikillä kartonkiin kalvon läpi. Neulallakin toki voi pistellä, mutta sen huomaa jälkikäteen sormenpäissään. Piikki on käytännöllinen ja maksaa käsityöliikkeessä pari-kolme euroa. Puuhapetenvaimo käytti sellaista varrellista nastaa, hyvin onnistui silläkin. :-)

Pistot voi pistellä noin puolen sentin päähän toisistaan, mutta ei se niin tarkkaa ole - isompi tai pienempi väli voi olla ihan yhtä hyvä. Tietysti mitä lyhyempi pisto, sen tarkempi kuvio. Mutta liian lähekkäin pistoja ei voi pistellä, koska silloin paperi menee rikki.

Ja sitten vaan ompelemaan! Itse käytän useimmiten muliinilankaa ja siitä kolmea säiettä kerrallaan. Mutta olen kyllä ommellut paperille puuvilla-, villa-, pellava- ja vaikka millä muullakin langalla, mitä vaan on sattunut varastossani olemaan.

Jos erilaiset pistot ovat päässeet unohtumaan, netistä löytyy ohjeita. Itse käytän useimmin tikkipistoa ja ketjupistoa.

Ylläolevassa kuvassa ompelemani kiemura muodostaa minialbumin sivun journaling-alueen. Pia K käytti samoja sabluunoita reikäkoristeiden tekemiseen - siinä vasta nopea, keveän näköinen koriste!

Leipurin nyörit

2011-03-04T17:26:00.003+02:00

Maanantaina surffailin Etsyssä, ja tavoitteenani oli etsiä turkoosi-valkoista nyöriä. Tarvetta olisi noin metrille, joten kokonaista rullaa en viitsinyt tilata. Pieniäkin pätkiä oli tarjolla, mutta en löytänyt kauppaa, jossa postikulu olisi ollut suhteessa tilauksen pienuuteen nähden. No, sitten nousi kuume, joten siirryin makuuasentoon ja tilaus jäi tekemättä. Mutta ei se mitään. Kuumehoureissani koin näyn: mitäs jos kieputtaisin kahta lankaa yhteen ihan itse!

Vasemmalla itse kieputettu (3 säiettä valkeaa, kolmea oranssia muliinilankaa), oikealla ostettu nyöri. Itse kieputettu purkaantuu saman tien, mutta suunnittelemissani koristeissa teippaan päät taustaan kiinni, eikä purkaantuminen haittaa.

Että kyllä tämän vision takia melkein kannattikin potea koko hiihtoloma... (No ei kannattanut. Mutta eihän se oma valinta ollut muutenkaan.)

Viikonloppu skräppäillen

2011-02-28T10:11:00.005+02:00

Intohimona skräppäys -tapahtumaan lähtiessä sain lapsilta ohjeet, että jos voitan Vuoden skräppääjä -kisan tai tulen toiseksi, pitää lähettää tekstiviesti, mutta jos häviän, ei ole tarvetta. Hiukan jäin miettimään, mitä pitää tehdä kolmos- tai nelossijan osuessa kohdalle, mutta onneksi sitten kuitenkin tulin toiseksi ja oli selvät ohjeet, minkä mukaan toimia! ;-)

Vuoden skräppääjä -kisassa oli materiaalina kaksi kartonkia ja kaksi kuviopaperia. Lisäksi saimme kaksi Fiskarsin leikkuria, joita oli pakko käyttää, sekä teippiä ja kohotarroja. Yhteisinä tarvikkeina oli pari arkkia die cut -kuvioita ja maaleja. Näiden lisäksi sai hakea omista tarvikkeistaan jonkin leikkausvälineen (minulla sakset), kynän (minulla laajasti tulkittuna kirjoitusvälineenä kirjoituskone) ja kolmannen tarvikkeen (lankaa). Se kirjoituskone muuten oli mukana minialbumin tekoa varten, joskaan en sitten päässyt siihen asti. En kulje joka paikkaan sähkökirjoituskone kassissa! ;-)

Viime vuoden finaaliin verrattuna materiaalia oli vähän, ja 2009 finaaliin (jolloin en osallistunut) samaten. Mitä vähemmän materiaalia on, sitä enemmän onnistuminen riippuu siitä, miten omat kuvat, tarinat ja näkökulmat sopivat annettuihin materiaaleihin, tai miten saa ne sopimaan. Omasta mielestäni kuviopaperit olivat aivan järkyttävät ja mihinkään sopimattomat, ja olin yllättynyt siitä, että useat kanssakilpailijoista itse asiassa pitivät niistä. Hyvä niin, makuja pitääkin olla monia!

Omalta osaltani olen tyytyväinen siihen, että sain leiskan tehtyä kahdessa tunnissa. Kotioloissahan hauduttelen leiskaa pitemmän aikaa, yleensä useana päivänä, siirtelen askartelupöydän ohi kulkiessani yhtä elementtiä sinne ja toista tänne. Mutta millään lailla mieleinen leiska ei tällä kertaa syntynyt - en onnistunut tavoittamaan alkuperäiseen ajatukseeni liittyvää keveyttä. No, onneksi sama kuva on jo tulostettuna minialbumia varten, joten tiedän että muisto tulee talletettua myös toisella tavalla!

Mutta tässä tämä puserruksen tulos:

Voittaja oli ansaitusti Elinarsku rennolla työllä, jossa kohtasi hyvä idea, hauska valokuva ja luonteva ja kekseliäs materiaalien & välineiden käyttö. Onnea vielä!

***

Yllättävin hetki: tapahtumassa, jonka osallistujista noin 100 % oli naisia, olin menossa vessaan ja jouduin jonottamaan. Naisten vessasta tulikin ulos mies! Millä todennäköisyydellä tällaista voi tapahtua? ;-)

Kovin ylihinta: me skräppäilijät olemme tottuneet välillä maksamaan askartelutarvikkeista järjellä ajateltuna aika paljon. Mutta hotellin aterian hinta kiri ehdottomaan kärkeen: 20 euroa salaatista, lämpimästä ruuasta ja jälkiruoasta on todella paljon, vaikka ruoka ihan hyvää olikin. Ilmeisesti tuli maksettua aika paljon ravintolan sijainnista, joka toki olikin loistava...

Paras leikkuri: Veeruliirun Starburst. Kiitos lainasta! (Näyttää siltä, että nykyään jokaisessa bloggauksessani on kiitokset Veeruliirulle, ja tilanne jatkuu samana, kun pääsen käyttämään naksuttelemiani starbursteja! :-)

Kaiken kaikkiaan ihaninta: uusien ja jo tuttujen skräppäyskavereiden tapaaminen, kiinnostavat keskustelut ja yhteinen touhuaminen, se että tapahtuma on olemassa. Kiitokset ja ensi kertaan!

Ennen lapsia

2011-02-23T16:47:00.004+02:00

Pia K kyseli tuossa taannoin, mitähän Intohimona skräppäys -tapahtuman Vuoden skräppääjä -kisan sivussani mahtaa lukea. No tämmöistä:

Ennen lapsia

... saimme nukkua aamuisin niin myöhään kuin halusimme ... kävimme usein elokuvissa .... kyläilimme kavereilla spontaanisti ... ei juurikaan tarvinnut varautua pitkiin eutomatkoihin etukäteen ... olimme onnellisia ihan kahdestaan ...
odotimme kovasti meidän lapsia.

Sivusta piti tulla letter-kokoinen, mutta en saanut sitä toimimaan. Onneksi skräppäilyssä voi korjata myös isontamalla, ei vain pienentämällä. :-)

Otsikon tein maalisuihkeen avulla. Käytin maskina hopean värisiä kirjaimia, jotka eivät mielestäni sopineet mihinkään.

Kukkaset kieputin sideharsosta, jonka olin värjännyt samalla maalisuihkeella. Kukkien keskellä on puolihelmet, ja alle leikkasin lehdet papereista.

Ja mitäs muuta? Paria pitsinauhaa, kirppariliinasta irrotettu pyöreä pitsipala, pahvisydän, haaraniitti, kuvioleikkurilla naksuteltu otsikko alareunassa ja ympärihurautus ompelukoneella.

Omaa suosikkia on saanut äänestää, ja varmaan moni on niin jo tehnytkin. Mitään viimeistä äänestyspäivää en huomannut, joten ehkä äänensä voi vieläkin antaa, jos ei vielä ole ehtinyt.

---

Nähdään viikonloppuna siis! Jos jollakulla on sellainen väkäreunainen ympyräleikkuri (ehkä Martha Stewartin, mutta en ole varma), leikkaisin sillä tosi mielläni muutaman ympyrän! En nyt tähän hätään löytänyt kuvaa mistään, mutta jos kuulostaa oudolta, sinulla ehkä ei ole sellaista... :-) Reuna on aika lailla siksakin näköinen. Itse voin ottaa mukaan rakkaat kirjainleikkurini, niin on tarjota jokin vaihtari! ;-)

---

Ja Ellikselle kiitokset blurrausohjeesta, blurrailu oli tällä kertaa jollain lailla helpompaa!

Á

2011-02-02T13:43:00.005+02:00

Inspiroidu-haaste kehotti korostamaan yhtä kirjainta. Tein sivun suloisesta kirjakauppakahvilasta, jossa lomamatkalla poikkesimme, ja valitsin korostettavaksi kirjaimen á, jolla kirjakaupan nimi alkaa. Kiva että siinä on heittomerkki päällä, niin näkee heti että liikutaan espanjankielisellä alueella (tai no, näkee että a:ssa on heittomerkki päällä :-).

Vasemman reunan piirretty kuva ja keskustan lappu yhteystietoineen (kiinnitetty maalatulle chipboardille + kohotettu) ovat peräisin kirjakaupan muovipussista. Lisäksi on mittanauhateippiä, pari sulkaa, kirjahyllyleima (kiits taas, Veeruliiru!), tähtikoriste (kuin myös!), nyöriä, helmi.
Ja sitten on neppari. Nepparien käyttöä olen suunnitellut jo pitkään, mutta ei ole ollut todellista tarvetta. Eikä rehellisesti sanottuna ole nytkään - nepparilla kiinnitetyssä kirjekuoressa ei ole mitään salaisuutta sisällä. Mutta aika hauska kiinnitystapa mielestäni - nepparin alaosan ompelin pohjaan kiinni, tein kuoreen reiän, josta pujotin kuoren nepparin alaosaan, ja painoin yläosan päälle. Nepparin jätin koristeeksi ja vinkiksi siitä, että kuoren saa irrotettua. Nepparin yläosanhan voisi kiinnittää myös piiloon, jolloin satunnainen katselija ei aavistaisi, että mitään irrotettavaa ylipäänsä on. Ja nepparin rei'istä voisi laittaa roikkumaan jotain koristeita, mutta nyt en laittanut niitäkään. (Lähikuvat näköjään voisivat olla havainnollisemmatkin mutta sori, en viitsi kuvata uudestaan. Eiköhän nepparin toiminta ole useimmille selvillä muutenkin! ;-)

(Kirjekuoren päälle listasin matkan aikana lukemani kirjat, vaikka ne eivät suoranaisesti leiskan kirjakauppaan liittyneetkään. Ja kuoren sisällä on pari lausetta lomalukemistoni lempparista, oikeastaan ehkä viime vuoden lempparistani, Andre Agassin omaelämäkerrasta. Suosittelen sitä kaikille, joita tennis tai huippu-urheilu yhtään kiinnostaa. Onpa kirjassa kaikkien aikojen ensitreffikuvauskin!)

Kaunis joulukuu

2011-01-31T14:03:00.006+02:00

Tästä piti tulla nopea fiilisleiska jo joulukuussa. Mutta kuinka ollakaan, tulostimesta oli sininen muste lopussa, enkä saanut tulostettua taustalla olevaa seinävalokuvaa oikean värisenä. Sitten tuli joulunviettoa sun muuta harrastuksia sekoittavaa toimintaa, kunnes lopulta muistin hankkia uudet musteet ja tein sivun siskoksi kesän tänään-leiskalle. Reilun kuukauden syntyprosessi vähän karsi spontaania tekemisen iloa, enkä ehkä tykkääkään tästä niin paljon kuin tykkäsin sivun ideasta... Mutta tehtyä tuli kuitenkin!

Näissä siskoksissa on samaa fiiliksen talletus, ei mikään tapahtuma. Lisäksi näissä on kummassakin yksi suosikkini lainauksista, joihin olen törmännyt silloin tällöin skräppäily- ja muistoyhteyksissä - "We do not remember days, we remember moments." Ja tietysti on samaa myös seinäkuva taustalla ja palikat päällä. Tällä kertaa kiinnitin palikoihin siirtokuvan, lankaa, valokuvia, paperia. Tiketeistä kiitokset Veeruliirulle, otin heti käyttöön!

Sivu ei ole muodoltaan letter eikä mikään muukaan vakiintunut muoto, vaan A4 jonka leikkasin letterin korkuiseksi. Ajattelin että en kerrankin jaksa olla niin tarkka... mutta sen verran tarkka kuitenkin, että on pakko tässä mainita. ;-)

Kotona taas + kurssi alkaa

2011-01-18T16:38:00.004+02:00

Terveiset Kolumbiasta, missä parin viikon ajan ihailin auringonlaskuja Karibianmeren rannalla. Ihanaa oli!

Ja ihana oli palata kotiinkin... Ennen lähtöä oli joulu, ja nyt oli melkein kuin joulu taas, kun Veeruliirun arvontapalkinto kopsahti postilaatikkoon. Kiitos paljon, onpa ihania tarvikkeita!

Nyt koittaa paluu tavallisen ihanaan arkeen, joten minuakin tapaa taas pian kommenttilaatikoissa ja omassa blogissa...

... sekä kevään skräppäilykurssilla, joka alkaa torstaina Tampereen työväenopistossa. Laitoin tiedot kurssista Inspiroidu-keskustelupalstalle. Tervetuloa!

Tähtialbumi

2011-01-01T10:00:00.000+02:00

Tulossa

Leiskat 2010

2010-12-17T16:01:00.006+02:00

Kiitos Veeruliiru kiinnostavasta haasteesta! Tässä 12 omaa lempparileiskaani kuluneelta vuodelta.

Mitäs näissä nyt sitten on samaa... voi apua! Näin yhteen laitettuna leiskoista pistää silmään turkoosinsinisten yksityiskohtien määrä - niitä löytyy jopa kuudesta leiskasta. Enpä olisi arvannut! Enkä toisaalta sitä, että kraftia on vain kuudessa - sitä olisin odottanut enemmänkin.

Sen sijaan yllätys ei ole, että laitan mielelläni valokuvan suoraan ja tykkään suorista linjoista. Näissäkin leiskoissa valokuvista kaikki paitsi yksi ovat suorassa, ja se yksikin meni pikkuisen vinoon vahingossa. :-)

Lemppareista löytyy eri muotoisia ja eri kokoisia sivuja, se on mukavaa. (Pahoittelen että kollaasi on vähän outo. Ladoin kuvat samaan sen kummemmin ajattelematta. Ehkä olisi kannattanut pikkuisen ajatella, niin nuo oudoimman muotoiset leiskat olisivat löytäneet järkevämmän paikan.)

Valitseminen oli helppoa, analysointi ei! Joka tapauksessa hauska nähdä lempparileiskansa yhdellä silmäyksellä - ja muidenkin lempparileiskat, joita olen käynyt kurkkimassa. Tällainen vuosikollaasin tekeminen voisi olla vaikka perinne!

Leiskoja olen tehnyt tänä vuonna reilut 40, minejä kaksi. Kesällä en pitkään aikaan skräppäillyt ollenkaan, mutta muuten leiskoja on syntynyt suunnilleen yksi viikossa. Vähemmän kuin viime vuonna, mutta ihan sopivasti silti!

Reilu puolet molempia

2010-12-14T14:52:00.007+02:00

Tämän sivun tekemistä olen suunnitellut pitkään! Sivun taustalla olevan pitsin hankin toissa kesänä, ja nyt tärkkäsin sen kovaksi. Homma tuntui työläältä aloittaa, mutta helpostihan se kävi, kun vaan pääsi vauhtiin. Varsinkin kun sokeritärkin resepti on helppo: sokeria ja kuumaa vettä, reilu puolet molempia. :-) Kolme ympyrää pitsistä jäi käyttämättä, joten jossain vaiheessa pääsen tekemään niistä vielä erillisiäkin koristeita. (En muuten tiedä, onko sokerissa jotain valokuville haitallista aihetta... happoja nyt kai ei ainakaan! Sokerista sivua ei varmaan kannata päästää kastumaan, mutta eipä se suositeltavaa ole muutenkaan.)

Valokuvassa näkyi harmillisella tavalla katon elementtien (tms) rajoja ja lampun valkeaa reunaa, joten hioin siitä hiekkapaperilla yksityiskohdat pois. Otsikko ja rivit ovat Jenny Bowlinin siirtokuvia.

Pienessä koristerykelmässä on pätkä washi-teippiä, rusetti vihreästä nauhasta, Priman koriste ja valkoisessa langassa roikkuva läpinäkyvä sydän.

Washi-teipin löysin Postista! Olen ihaillut teippejä Etsyssä lukuisia kertoja, mutta en ole postikulujen takia raatsinut tilata. (Muutaman yksivärisen rullan ostin kerran matkalla ollessani.) Mutta nyt kahden rullan pakkaus (tällaiset kuviot) maksoi lähipostissa 6 euroa... Yksittäisten rullien hintaan verrattuna olivat vähemmän kalliita kuin Etsyssä, eikä postikuluja tietenkään tarvinnut maksaa. Olipa iloinen yllätys!

Pitsin toiselle puolelle tulee toinen sivu, jota valmistelin jo mustalla kartongilla, joka näkyy pitsin takaa amaryllis-kuvan reunoilla. Kiinnitin valokuvan ja toisen puolen kartongin kahdesta kulmasta ompelemalla vihreällä langalla ja toisista kahdesta liimatäplillä. Viimeiseksi tungin kuvan reunan alle vielä valkoisen pitsin.

Tälle sivulle löytyi väreiltään erittäin sopiva paikka joulukirjasta, joten hyvä että edellisen sivun värit ovat juuri sellaiset kuin ovat! :-)

Joululahjoja

2010-12-11T13:49:00.006+02:00

Tämä sivu syntyi skräppäilyristeilyllä. Minulla oli siellä mukana pelkästään joulutarvikkeita, koska ajattelin, että joulusivuja tehdessä en kaipailisi mitään kotiin jäänyttä. Ja enpä kaivannutkaan.

Sivun väritys voisi olla iloisempikin - pilkkujen ja maalisuihkeen vihreä on melko tumma. Voi olla että lisään vielä jotain iloista johonkin, kun vaan keksin mitä ja mihin. Jos sivua katsoessasi tulee mieleen jokin ehdotus, kuulisin sen mielelläni!

Sivun suunnittelun lähtökohta oli tekstissä mainittu lentokoneen istuimen suoja. Espanjankielinen teksti on siitä valokopio, ja joulukuusi pienennetty kopio. Molempiin lisäilin punaista kimalleliimaa. Kuusen tähteen tulee jotain kimallusta myös, nyt vaan ei varastoissani ole sopivaa väriä.

Tarinointilappu, nyoriä, maalisuihkeella värjätyt huopakirjaimet. Olipa tässäkin vähän mitään!

Sivu päätyy joulualbumiin, sivun koko 6,75 x 9 tuumaa.

*****

Muutamassa blogissa on mietitty December Dailyn tai muun tekemistä, tekemisen tyyliä ja sopivuutta omaan elämään. Itse olen parina vuonna harkinnut December Dailyä, ja hylännyt ajatuksen nopeasti. Tykkään joulusta, mutta huomaan että jo lasten joulutossujen täyttäminen illalla seuraavaa aamua varten meinaa välillä unohtua... (Täyttelen tossuja joskus pitkin päivääkin, mutta illan viimeinen täyttö lasten mentyä nukkumaan on se, joka on unohtua.) En halua sitoutua isoon päivittäiseen projektiin aikana, jolloin on niin paljon muutakin puuhaa. Dokumentoin kyllä arkea, ja Viikko elämästä -albumit ovat lemppareitani juuri arkisuutensa ja antamansa yleiskuvan vuoksi.

Joulua tallennan muutaman sivun verran vuodessa. Aloitin viime vuonna, lopetan kun ei enää huvita, ehkä en ikinä... Tavoitteeni on todella paksu joulualbumi, jonka kaikki sivut ovat erilaisia, ja joka pursuaa meidän jouluun liittyviä muistoja, perinteitä, ajatuksia, reseptejä, mitä ikinä mieleen tuleekaan. Ja jo kahden vuoden kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä voin todeta, että syntymässä on yksi lempparialbumeistani! Suosittelen muillekin, jos yhtään tuntuu luontevalta pitää projektia jatkuvasti "keskeneräisenä". Jollekulle ehkä voi olla ahdistavaakin, että projekti ei valmistu selvän aikataulun mukaisesti.

Itse tykkään tässä tyylissä myös siitä, että valitsemani kokoisissa pienissä sivuissa on hyvä kokeilla erilaisia hulluja tekniikoita. En voi kyllästyä tiettyyn tyyliin, värimaailmaan tai sivun taittoon, kun suunnittelen jokaisen sivun erikseen. Seuraavan sivun taustan olenkin muuten jo tärkännyt valmiiksi! ;-)

Perunalaatikkojen taistelu

2010-12-10T08:24:00.008+02:00

Inspiroidu-haaste oli taas mennä ohi, symmetria ei inspiroinut. Olin aikeissa skräppäillä ihan muun sivun joulualbumiini, mutta käsiini sattuivat jo syksyistä skräppäilyristeilyä varten teettämäni ja neliöiksi leikkaamani perunalaatikkokuvat. Ajattelin, että mikään ei voi olla symmetrisempää kuin kaksi neliötä, ja päätin osallistua haasteeseen.

Kuvailisin kuvia inhorealistisiksi (vaikka perunalaatikon ystävä olenkin), ja väreiltään ne eivät sovi todennäköisesti mihinkään olemassa olevaan skräppäilymateriaaliin. Eivät myöskään niihin, mihin niitä olin risteilyllä mallaillut - ilmankos jäi sivu silloin tekemättä.

Nytkin kyllästyin pyörittelemään neliön muotoisia kuvia ja leikkasin ne vielä pienemmiksi piparileikkurilla, ja sitten alkoi homma edistyä.

Pohjalla on vähän hiottu Colorcore-kartonki. Kirjaimet leikkasin leikkurilla (Ommu, huomasin että olin aiemmin jättänyt vastaamatta kysymykseesi - kirjainten korkeus on vajaa 8 mm) samasta kartongista hiotummasta kohdasta, mutta kun ne eivät erottuneet pohjasta tarpeeksi, värjäsin ne ruskealla maalisuihkeella. Kirjoitin tekstin valmiille journalingsuikaleille. Yritin sijoittaa leiskaan vielä jotain koristettakin, mutta eihän tähän mikään sovi.

Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen simppeliin sivuuni, sainhan muiston talteen. Ei sillä että asia voisi unohtua, joka joulu tästä puhutaan... ;-)

Sivun koko on 6,75 x 9 tuumaa, sopivan pieni ja mukavaa vaihtelua!

Pari lehteä myynnissä

2010-11-15T17:11:00.005+02:00

Siivoilen pikkuisen ja voisin luopua Cloth Paper Scissors -lehdistä, jotka olen ostanut artsimmalla kaudellani... Sisältö sinänsä ei vanhene, vaikka varmaan kollaasimuoditkin vaihtelevat. Myynnissä olevien lehtien sisällysluettelot löytyvät linkkien takaa:

Jul/Aug 2008

Nov/Dec 2008

Jul/Aug 2009

Itse olen aikoinaan maksanut lehdistä kympin kappale. Nyt hinta voisi olla vaikkapa 2 euroa/lehti.

Ja postikulut siihen päälle: yksi lehti painaa noin 280 g, joten yhden lehden postimaksu on 1,50 euroa, kahden tai kolmen lehden postikulut 2,80 euroa.

Jos mixed media kiinnostaa, ilmoita kommenttilaatikossa mikä tai mitkä lehdet haluat ostaa!

Ompelu sallittu

2010-11-13T13:44:00.008+02:00

Inspiroidu etiketti-haaste innoitti penkomaan laatikoita. Minulla on tallella jos minkälaista lappusta, joita harvoin tulee otettua esiin. Nyt käyttöön pääsi joskus talteen ottamani Timberlandin kartonkikuvio, joka ei liity aiheeseen mitenkään, mutta sopii joukkoon värinsä ja kuvionsa (ympyrän muotoon rajattu puu) vuoksi. Sehän muuten on pisteineen vähän kuin ompelukuvio!
Lappusessa oli sirkka jo valmiiksi. Kiinnitin lappusen paikalleen teipillä, ja kietaisin nauhanpätkän koristukseksi muka pitämään lappua paikoillaan.

Ompelin ensimmäisenä lintuaplikaation, sitten otsikon (leimattujen kirjainten päälle), kiinnitin huopatähdet ommellen ja kun oikea reuna vielä kaipasi jotain yksityiskohtia, sain ommella vielä puoliympyröitäkin.

Aina välillä olen itsekin ihmetellyt, miten tulen käyttäneeksi ompeluihin ja muihin työläisiin askarointeihin niin paljon aikaa. Mutta itse asiassa minun projektini ovat työmäärältään ihan kohtuullisia, esim. Kinsey Wilson ompelee paljon enemmän. (Muita esimerkkejä ei nyt juuri tulekaan mieleen, mutta Kinsey Wilsonin ompelukset ovatkin ihan omaa luokkaansa. Upeita!) Nyt alkuun nappasin häneltä idean linnun paperiaplikaatioon, ja hänen bloginsa pääsi suoraan seurantalistani kärkisijoille.

No mitäs muuta? Lintua koristelin parilla ylijääneellä siirtokuvan palasella. Ja alla on maalia, koska halusin kirjoitella valkoisella kynällä. Maali ei näin jälkikäteen katsottuna tullut ihan siihen mihin olisi kannattanut, mutta toisaalta, ei tullut otsikkokaan. ;-)

Kysymyksiä

2010-11-07T16:42:00.005+02:00

Tämä leiska on osastoa pöydänsiivous - aloitin sen Leikkaa & Liimaa -tapahtumassa kesäkuussa, ja viimeistelin vasta nyt.

Tykkäsin kesällä tekemästäni leiskasta kyllä muuten, mutta masentavan väriset pilvet harmittivat. Niinpä lopulta päätin repäistä ne pois ja tehdä huopakankaasta vähän iloisemmat pilvet. Ja sitten olikin taas hauskaa tehdä leiska loppuun. Pilvien lisäksi puuttui vain tarinointi, joten hyvä että lopulta tuli valmista!

Oranssit kysymysmerkit maalasin akryylimaalilla. Mustia ja valkoisia varastosta löytyi, ja yhden kysymysmerkin ompelin. Huonoliimaiset kysymysmerkit kiinnitin paikalleen muutamalla pistolla, niin pysyvät varmasti paikoillaan.

Kankaan näköiset kohdat ovat valmiiksi liimataustaista FabRipsiä. Niistä saa varmaan tehtyä vaikka mitä, mutta näin ensimmäisellä kerralla tuli mieleen vain kiinnittää ne vähän rytäten. Yritin myös leiskata ympyrän kuvioleikkurilla, mutta se ei onnistunut materiaalin ollessa jonkin verran joustavaa.

Ja pääsin taas myös leikkaamaan pikkuruisia kirjaimia kuvioleikkurilla. Näistä kyllä tykkään tosi paljon! Voi olla että pääsen leikkaamaan niitä ihan jatkuvasti! :-) Kiinnittäminen liiman ja pinsettien avulla on pikkuisen työlästä, mutta kai siihenkin harjaantuu...

Pieni ja hento

2010-11-01T17:22:00.006+02:00

Teetin tämän sovinnontekokuvan aikoinaan Viikko elämästä -albumia varten, ja leikkasin sen tuolloin neliöksi. En käyttänyt sitä albumissa, mutta pidin tallella kuitenkin. Näkökulmakin sen skräppäämiseen oli jo mietittynä, mutta pienenä neliönä se vaan ei ikinä inspiroinut. Nyt luin Shysin ihanan tarinoinnin käsi kädestä -aiheesta, ja muutin näkökulmaa pikku kätösten suuntaan. Shysin tekstin oikeastaan voisin vaikka kopioida nurjalle puolelle, se oli niin kauniisti ja todesti muotoiltu.

Ja onhan tässä muutakin lainattua tekstiä, otsikkoa myöten: kertosäe Dave Lindholmin Pienestä ja hennosta otteesta, joka sekin on aika ihana teksti. Sattuuko joku tietämään, perustuuko se johonkin tapahtumaan? Youtuben kommenteissa mainittiin, että Lindholm olisi kirjoittanut sen tavattuaan jonkun lapsen lastensairaalassa, mutta lähde ei ole luotettavin mahdollinen.

Osallistun leiskalla Inspiroidu-ääriviivahaasteeseen. Ääriviivat ovat sanoissa "pieni ja hento" - otin kuvioleikkurilla kirjaimet samasta paperista kuin mitä käytin pohjana. Tarkoitus oli, että pienet kirjaimet sulautuisivat taustaan ja ehkä näkyisivät vain tietystä kulmasta katsottuna. Se ei ihan toteutunut, mutta jokseenkin huomaamattomia kirjaimet ovat kuitenkin.

Myös koristeiden halusin sulautuvan taustaan, joten ompelin ruskeita kiemuroita. Valaistuksesta riippuu, miten voimakkaasti kiemurat taustasta erottuvat.

Tällaista pisteistä koostuvaa otsikkoa olen yrittänyt tehdä eri tekniikoilla aiemminkin, ja lopulta se onnistui! Näin keväällä pari mainosta, joissa otsikoiden kirjaimet oli toteutettu pisteillä, mutta idean kopiointi ei ollut yhtään niin helppoa kun kuvittelin. No, nyt sain asian pois idealistalta!

Leiskan kuvan vasemman reunan blurraantunut elementti muuten on kuvaajan sormi. Jotenkin aika söpö, kunhan ei ihan joka kuvassa esiinny!

:-)

Voin vaikka

2010-10-29T10:37:00.005+03:00

Inspiroidu-haaste oikotie oli vähän kinkkinen. Mutta onhan tämä kai yhdenlainen oikotie sarjiksen lukemiseen.

Paperit ovat kaikki samaa sarjaa, joistain molemmat puolet käytössä. Kun kuviot olivat tuollaisia ääriviivallisia, tein paperielementeillekin ääriviivat mustetyynyn avulla.

Olin tosi tyytyväinen, kun pitkään jemmaamani koristepyörylät sopivat niin täsmällisesti taustapaperin pieniin pyörylöihin. Isompiin piirsin renkaan ympärille itse, joten ovat hiukan eri näköisiä. Siihen en ole ihan yhtä tyytyväinen. ;-)

Kuviopapereissa toistuu simppeli kukkamalli, joka suorastaan pakottaa kopioimaan itsensä eri tekniikoilla! Vaikka loppujen lopuksi kuvio ei papereissa juuri näykään - huopakukkien vasemmalla puolella on sentään yksi esiintymä. Kukat ja lehdet leikkasin huovasta, varret ompelin ketjupistoin ja kukkien keskelle muutaman pienen helmen.

Menneen talven lumia

2010-10-21T14:35:00.005+03:00

Tämän sivun tein pääosin jo keväällä, Intohimona skräppäys -tapahtumassa.
Pohjalla kraft-kartonki, sen päällä muotoonleikattu paperi (jota tuo vasemman reunan raidallinen osuus myös on), valokuva paperin reunan alle pujotettuna ja tarinointialueena revittyä kraftia, joka jäljittelee lumikinoksia.

Valkoisesta huovasta valmistettujen lumihiutaleiden lisäksi innostuin ompelemaan oranssin ja ruskean lumihiutaleen paksusta puuvillalangasta. Ja kaikkien lumihiutaleiden päälle kiinnitin varmaankin kukkien päälle tarkoitettuja Priman koristeita.

Ja sitten kului kevät loppuun, ja kesä, ja lopulta alkoi syksykin lähestyä loppuaan. Ja vasta nyt minua huvitti kirjoittaa tarinointi viime talven lumista.

Otsikoksi olin koko ajan suunnitellut huopakirjaimia. Mutta kuinka ollakaan, mieleeni tuli kokeilla, miten pykäpisto toimisi kartongista leikatun kirjaimen reunassa. Ja toimiihan se! Mutta sen verran aikaa tällainen ompelu vie, että suosittelen vain lyhyisiin sanoihin... Mukavan muotoiset kirjaimet sain leimaamalla ja leikkaamalla.

Hiukan huvittavaa muuten, että käytin näitä kirjainleimasimia nyt vasta toista kertaa. Tai siis se, että ensimmäisellä kerralla leimasin otsikon kesä... ;-)

Lempitaiteilija

2010-10-19T15:54:00.006+03:00

Inspiroidu-taidehaasteen aikoihin siivoilin askartelupöytääni, ja jostain pinosta löysin lapun, jolle olin keväällä kirjoittanut tyttäreni kommentin "Mun lempitaiteilija on nyt Albert Edelfelt". Minusta on niin ihanaa, että 9-vuotiaalla on lempitaiteilija, että halusin tallettaa ajatuksen. Ikävä kyllä en taidehaasteen aikana ehtinyt askartelemaan. Nyt ehdin ja sen verran innostuin tussaamaankin, että rohkenen osallistua tussaushaasteeseen. Tussilla tehtyä on valokuvan kehys, ja vähän kirjoittelua myös.
Tunnelma ei ole rentoa tussailua, vaan pyrin sellaiseen hienostuneeseen meininkiin ja vanhanaikaisuuteen. Edelfeltin tuotannosta tavoittelin Virginien suuntaa, vaikka tyttöni suosikkiteos onkin surullinen Lapsen ruumissaatto.

"Mun lempitaiteilija on nyt Albert Edelfelt."

Olen iloinen siitä, että
- tykkäät käydä kuviksessa
- keksit omia aiheita
- olet ylpeä töistäsi
- piirtelet mielelläsi
- sinulla on lempitaiteilija.

Minkähänlainen sivusta muuten olisi tullut, jos lapsen lemppari olisi edelleen ollut Otto Mäkilän teos Kesäyö, kuten oli ennen Edelfeltiä?

PS. Suosittelen lämpimästi lasten kanssa luettavaksi ja etenkin katsottavaksi teosta Tunnetko? Lasten Ateneum. Kirja on meillä niin tarkkaan tutkittu, että kultapinnat kannesta repsottavat. Sieltä löytyy suomalaisia lempitaiteilijoita moneen makuun!

Viikko pulkassa

2010-10-09T12:16:00.009+03:00

Jymyuutinen, sanoisi tyttäreni. Sain toisen Viikko elämässä -albumin valmiiksi! Oli kyllä aikakin - kyseinen viikkohan elettiin kesä-heinäkuun taitteessa 2009. Hirmu hauskaa albumin kokoaminen oli, kun pääsin vauhtiin. Vauhtiin pääseminen vain kesti...

Tällainen siitä sitten tuli - samat systeemit kuin edellisessä viikkoalbumissa, yksityiskohdat vain uusiksi.

Kanteen lennähti muutama perhonen. Pinkit perhoset leikkasin kuvioleikkurilla rantapallotyyppisestä muovista, joten se sopi materiaalina mielestäni hyvin kesäalbumiin. Yksittäisen perhosen ompelin suoraan paperiin ketjupistoilla. Kannen elementtejä en saanut asettumaan ihan täydellisesti, mutta eipä haittaa.

Ensimmäinen aukeama. Lisää perhosia, huopanauhasta askarreltu turkoosi koriste, ja neliökoriste paperista, pitsistä ja paperikukkasesta. Kukka oli alkujaan kirkkaan valkoinen, mutta kastoin sen Glimmer Mistissä ja sain siitä haluamani herkän vaaleanpunaisen. Kukkasiin ei kuulunut lehtiä, joten rikoin yhden kukkasen ja sain siitä pienen lehdenpalasen muutamaan koristeeseen. Lehti ei siis ole osittain pitsin alla, vaan äkkiä katsoen siltä näyttää...

Edellisessä viikkoalbumissa sekoittelin pohjapapereita niin, että aukeamalla oli aina kaksi eri väriä ja lisäksi aina eri väriset siksakkehykset. Nyt helpotin urakkaa siten, että kokosin kunkin aukeaman yhdestä sävystä (joskin kahdesta eri paperista) ja yhden värisestä ompeleesta. Jälkikäteen olen tähän itselleni epätyypilliseen ratkaisuun hiukan tyytymätön - luulen että tykkäisin lopputuloksesta enemmän sekavärisenä. Mutta tykkään kyllä nytkin, ei tämä mikään olennainen huoli ole. Minun vaan kannattaa tehdä kaikki aina hankalasti, uskottava se on! ;-)

Lauantain sivulla näkee, etten sentään ole aivan kangistunut tähän ruudukkooni. Oli ihan pakko joustaa tuon puuropöytäkuvan kanssa.

;-)

Oikeanpuoleisella sivulla on taas kannesta tuttu ommeltu perhoskoriste, tällä kertaa erillisellä peperilla.

Keskiviikon aukeamaan ei juuri koristeita mahtunutkaan. Kuitin alareunaa pitelevää paperinauhaa minulla on useita värejä, mutta niistä yksikään ei sopinut tähän projektiin. Onneksi oli juuri sopiva maali. Muutaman kuitin tallettaminen silloin tällöin kannattaa - ensimmäisessä viikkoalbumissa olevia ruokakaupan kuitteja on jo nyt hauska tutkia, ja muutaman vuoden päästä varmasti vielä hauskempaa.

Uusia tekstiruutuja tässä projektissa muuten ovat yksi hauska tekstiviestikeskustelu ja yksi lasten puhelu työmatkalla olleen isän kanssa. Mieheni nauhoitti puhelun, tallensin sen tietokoneelle ja kirjoitin jutut siitä ylös.

Takakannessa on ikään kuin meidän perhe. :-)

Ja lopuksi vielä näkymä kokonaisuudesta. Ensimmäinen viikkoalbumi on edelleen lempparini kaikesta skräppäilystäni, ja nyt on kiva että albumeja on kaksi rinnakkain! (Kuvasin muuten aika paljon yhtenä viime huhtikuun viikkona, mutta en nyt ala uhota siitä mitään. Ainakaan vielä!)

Edit. Oho, kukkakoristeet jäivät esittelemättä. Vaaleanpunaisen kartongin lisäksi pienessä kukassa on yksi ja isommassa kaksi kerrosta tylliä, heteiksi ompelin helmiä. Lehdet leikkasin lehtiköynnösnauhasta, ja isomman kukan lehtien alla on myös vihreää paperia. Ja Pia K huom, vain kaksi ympyräkukkaa, tiedät kyllä miksi! ;-)

Takuuhuolto

2010-10-04T14:23:00.003+03:00

Fiskarsin iso ympyräleikkurini meni rikki pari kuukautta sitten. Yhtäkkiä se alkoi yhdestä reunastaan jumittaa, vaikka olin käyttänyt sitä ihan asianmukaisesti. Skräppäilykurssilaisilta sain parikin vinkkiä. Eräs kurssilainen oli korjannut rikkoutuneen leikkurinsa purkamalla sen osiin, hiomalla jumittavaa reunaa ja kokoamalla taas. Ja toinen kurssilainen vinkkasi Tampereen keskustassa sijaitsevasta rautakaupasta, joka toimii Fiskarsin takuukorjaajana.

Kauppakatu on tuntunut minusta oudolta paikalta rautakaupalle, joten päätin poiketa siellä tutustumassa liikkeeseen. Huomasin, että rautakaupalla voi olla muitakin valtteja kuin suuri määrä isoja parkkipaikkoja kaupan välittömässä läheisyydessä - esimerkiksi kahvi- ja korpputarjoilu. Kanta-asiakkaat suuntasivat tiensä suoraan kahvipisteeseen. Näin askartelijan näkökulmasta mieltä lämmitti myös irtomyyntinä myydyt ruuvit, renkaat sun muut pienet metallijutut. Voi olla että joskus käyn ostamassa niitä johonkin sopivaan projektiin, vähän kuin irtokarkkeja valitsisi. ;-)

Korjaus onnistui ja lasku takuuhuollosta lähti Fiskarsille. Lisäksi kävin viihdyttävän keskustelun aiheesta kuvioleikkuri - mikä se on, mitä sillä tehdään ja miksi sillä tehdään se mitä tehdään. Osaatte varmaan kuvitella! ;-)

Symppis paikka, suosittelen rikkoutuneitten leikkareitten omistajille, joiden kokeilunhalu ei riitä tee-se-itse-korjaukseen. Tampereella siis Kauppakadun rauta, Kauppakatu 16.

(Jos kamerani ei myöskin olisi huollossa, tässä olisi kuva kaupan sisustusosastolla luettavana olleesta Maison Française -lehdestä vuodelta 1974, irtomyynnissä olleista metallirinkuloista (joita käytetään ruuvien tms kanssa, nimestä ei hajuakaan) joiden laatikkoa ilmeisesti ei ihan yhtenään vaihdeta, päätellen siitä että siinä oli hinta sekä senteissä että penneissä, sekä tietysti siitä kahvitermarista.)

Tekosyy

2010-09-30T16:56:00.005+03:00

Tässä postauksessa on samassa sekä näppärä säilytysvinkki että tekosyy ostaa Mozartin kuulia. Enemmän ehkä jälkimmäistä. Ja laajasti tulkiten lisäksi vielä tekosyy ostaa Sticklesejä.

Eikö olekin hämmentävää, miten mukavasti Sticklesit sopivat tähän kahdeksankulmaiseen rasiaan? Ihan kuin koko juttu olisi tarkasti suunniteltu! Rasiaan sopisi varmaankin 14 kimalleliimapulloa. Minulla ei ole ihan niin monta, joten olen täyttänyt tyhjän tilan vaahtomuovilla, jotta Sticklesit pysyvät pystysuorassa ylösalaisin. Se on käsittääkseni suositeltu asento, jotta pullo ei tukkiutuisi kuivuvasta kimalleliimasta.

Vasemmalla puolella olevasta kuvasta voi havaita, että rasioissa tosiaan on alun perin ollut Mozartin kuulia. Oikealla puolella olevasta taas sen, että rasiaa voi käyttää muuhunkin säilytykseen, eikä kuulien hankintaa ole syytä rajoittaa vain yhteen rasiaan.

Piilossa

2010-09-21T13:21:00.006+03:00

Tällä kertaa olisin varmaan kirjoittanut itse, mutta halusin osallistua Inspiroidu-haasteeseen, jossa kynä piti antaa jollekulle toiselle. Joten tyttären tarinointi taas!

Itse asiassa tyttö ei ensin innostunut kirjoittamaan ollenkaan. Ehdotin, että hän kirjoittaisi edes yhden lauseen pienempään tarinointilappuseen, se riittäisi. Mutta sitten tytöltä tulikin tekstiä niin, että isompi lappu täyttyi. Alku aina hankala. ;-)

Minulla muuten on ollut tapana hoitaa lapsen tarinointi siten, että pyydän lasta ensin kertomaan tapahtumasta tai kuvista suullisesti. Kirjoitan ylös sitä mukaa kun lapsi puhuu ja järjestän lauseet mielestäni loogiseen järjestykseen. Ja vasta sitten annan lapsen kirjoittaa juttunsa tarinointilappuun. Tarpeen mukaan voin sitten sanella sanoja tai lapsen ollessa ihan pieniä jopa kirjaimia, riippuen lapsen senhetkisistä kirjoitustaidoista ja omasta halustani virheettömyyteen... Toisaalta, mitä pienempi lapsi, sen hauskempia virheitä, joten liian tarkka ei kannata olla!

Näin olen saanut mielestäni yhdistettyä lapsen oman "äänen" ja ymmärrettävän tarinan. Ja toisaalta olen saanut myös muita juttuja talteen kuin "X oli kivaa" ja "Y oli kivaa" - meidän lapset yleensä aina aloittavat kaikki tarinat "oli kivaa", ja jatkon saa vasta lisäkysymyksillä.

Sivun suunnittelu lähti lippunauhasta. Ompelin sen valkoiseen kartonkiin, jonka olin suihkutellut sinisellä maalilla.

Pisteistä koostuviä siirtokuvakirjaimia olen jemmannut jo vuoden, ja odottanut oikeaa paikkaa. Enpä tiedä, oliko tämä sen oikeampi kuin jokin muu, mutta halusin lopulta ottaa ne käyttöön. Ikävä kyllä ne eivät oikein erottuneet kuviopaperin päältä, joten tälläsin sanat mustalle paperille. Näiden mustien liuskojen ja mustan otsikon jäljiltä leiska oli jotenkin liian tumma, joten yritin ilostuttaa ja kirkastaa leiskaa lopuilla elementeillä. Washi-teippiä, kahteen palaan leikattu tarinointilappu, haitarikukka.

Itseäni ilahduttavin yksityiskohta on villalangasta taittelemani "lehdet" haitarikukan alla. Kukka niin selvästi kaipasi jotain, ja langasta syntyi sopivan kevyt elementti.

Näin tänään, viikonloppuna skräppäilyristeily!

Iloinen ja ylpeä

2010-09-17T15:18:00.004+03:00

Voi että! Sinellin hääaiheisen skräppäyskisan finaalissa on yksi viimevuotinen (ja edelleen jatkava) kurssilaiseni! Aivan mahtavaa! (Olen täällä aika innoissani - vastapäätä työskentelevä mieheni ehdotti juuri, että voisin kirjoittaa vähän vähemmän äänekkäästi. Häiritsen kuulemma hänen puhelinkonferenssiaan näpyttelylläni! ;-)

Itseltäni kilpailu lipsahti ohi vaikka osallistumista suunnittelinkin, mutta olen oikeastaan nyt yhtä iloinen ja ylpeä kuin olisin omasta finaalipaikastani!

* * *

Ja toinen juttu - kiitokset Kuuttarelle Beautiful Blogger -tunnustuksesta ja Maikolle Cherry on Top Awardista. Ilahduin kovasti!

... mutta silti olen niin tylsä etten laita eteenpäin. Laittaisin tuolle kurssillani olevalle finalistille ehdottomasti, mutta hänellä ei ole blogia.

Sukkasillaan

2010-09-09T16:43:00.004+03:00

Taas kuvaton leiska! Ja taas leiskaani kirjoittelee joku muu kuin minä! Aiheena on tyttären osallistuminen Viestikarnevaaleille koulunsa edustajana.

Isoimman tilan vie tietysti Viestikarnevaalien numerolappu. Alaosaan tulostin pari aiheeseen liittyvää Facebook-statusta: omani siitä, miten itsekin aikoinaan juoksin viestikarnevaaleilla ja puolisoni ylpeän päivityksen tytön onnistuneesta lähdöstä.

Statukset eivät alkujaan olleet Facebookissa lähekkäin. Otin molemmista ruutukaappauksen ja yhdistin ne Photoshopissa. Mukaan tuli pari kommenttia ja muutamä tykkäyskin. :-) Olen miettinyt tapaa tallentaa Facebook-päivityksiä, ja tässä tuli nyt aloitettua.

Tyttö kirjoitti taas oman tekstinsä, ja itse kirjoitin vielä minua vuosikymmenet askarruttaneen sukkapohdinnan washi-teippipalasille. Yksinkertaista ja kivaa! :-)

Kurssi ja kurssi

2010-08-27T10:19:00.007+03:00

Ilmoittauduin Cathy Zielsken kurssille Me: The Abridged Version. Se perustuu minuun vaikutukseen tehneeseen Amy Krouse Rosenthalin kirjaan Encyclopedia of an Ordinary Life. Esitehtävänä oli tulostaa itselleen ideavihko, johon voi koota mahdollisia hakusanoja. Heti vihkon sivuja leikellessäni sanoja alkoi pulpahdella mieleen... istuma-asento, käsityöt, kynnet, lukupiiri, Gymnopedie I, muutosvastarinta, tunnusmerkit (puolison), toisto, selkä, sattuma, tee (jäähtynyt),... Kenelle tahansa muulle varmasti erittäin hämärä lista, mutta itse tiedän jo mitä näistä aiheista haluan kirjoittaa. Olen hiukan into piukassa! Kurssi alkaa syyskuun puolivälissä, joten vielä pitää odotella.

En tiedä vielä, toteutanko kirjan skräpäten, digiskräpäten vai tulostutanko sivut kirjaksi. Kurssilla on kaikki nämä mahdollisuudet. Ideavihko tulee joka tapauksessa täytettyä manuaalisesti. Koristelin sen maalisuihkeilla ja parilla yksinkertaisella koristeella, niin se pysyy laukun pohjalla koossa. Maalisuihkeessa olevan kuvion toteutin siirtokuvan avulla. Piiitkän aikaa sitten luin, että jos suihkii maalia siirtokuvan päälle, maalin + siirtokuvan voi kumittaa pois ja alla oleva kartonki/paperi tulee näkyviin. Tämä oli sopivan pieni projekti tekniikan kokeilemiseksi, ja se tosiaan toimi. Pikku vinkkinä vaan, että kannattaa antaa maalin kuivua ihan kokonaan ennen kumittamiseen ryhtymistä... Käyttämäni kumi oli liimanpoistopyyhekumi, joka tosiaan poistaa myös liimatahroja kartongista.

Tästä ja muista Big Picture Scrapbookingin järjestämistä kursseista muuten saa 10 % alennusta, kun käy hakemassa alennuskoodin Paperclipping Roundtablen sivulta. BPS on Paperclipping Roundtablen sponsori. Tarjous on voimassa vuoden loppuun asti.

* * *

Tampereen työväenopistossa järjestetään syksyn mittaan kaksi skräppäilykurssia, ja muutama paikka on vielä vapaana. Tässä kurssien tiedot:

110407 SKRÄPPÄILYN ALKEISKURSSI

Sampola, 414

ke 17.30-20.45, 8.9.2010-13.10.2010

Kurssimaksu 43,00 e , 24 oppituntia

Talleta valokuvasi ja muistosi skräppäilemällä. Kurssilla käydään läpi skräppäilyn perustekniikoita ja -tyylejä. Ota mukaasi valokuvia. Saat opettajalta ensimmäisellä kerralla tarvitsemasi tarvikkeet (3e) ja vinkkejä omien tarvikkeiden hankkimista varten.

110408 SKRÄPPÄILYN TYÖPAJA

Sampola, 414

ke 17.30-20.45, 27.10.2010-1.12.2010

Kurssimaksu 43,00 e , 24 oppituntia

Alkeiskurssin käyneille tai skräppäilyä harrastaneille. Kurssilla laajennetaan skräppäilyn materiaalivalikoimaa. Käytetään luovasti huopaa, lankaa, maalia jne. Toteutat erilaisia sivuja ja minialbumin. Ota mukaasi valokuvia ja omat skräppäilytarvikkeet.

Ilmoittautua voi täällä: https://www.opistopalvelut.fi/tampere.

Tervetuloa kurssille! Opettajana siellä häärin minä = sannika. Jos on kysyttävää kursseista, saa kysyä!

CSI vai Ratkaisija?

2010-08-25T17:41:00.005+03:00

Miten voi selvittää, kuka on käynyt tutkimassa maaleja äidin askartelupöydällä?

- Syyllinen tunnusti. Olisi myös voinut verrata lasten sormenjälkiä turkooseihin sormenjälkiin pöydässä, vessan ovenkarmissa ja hanassa.

Miten voi selvittää, kuka on kaatanut pinkin kimallesametin askartelupöydän eteen matolle?

- Syyllinen tunnusti. Olisi myös voinut katsoa, kenen posket kimaltavat.

Nämä askartelupöytärikkomukset ovat kyllä vaivattomimpia väärinkäytöksiä selvittää. Nämä jutut selvittäisivät niin Ratkaisija kuin CSI:n tutkijatkin jo ennen ensimmäistä mainoskatkoa. :-)

Otsikoita

2010-08-17T21:48:00.011+03:00

Lueskelin Puuhapetenvaimon skräppäyskurssin esittelyä, ja silmääni pisti toteamus "upeita otsikkoja saa muutoinkin kuin aakkostarroilla". Viime vuonna Tampereella vetämilläni kursseilla oli ihan samoja teemoja kuin Puuhiksellakin, esimerkiksi juuri tämä otsikoitten tekeminen. Olen siis erittäin samaa mieltä! (Ja Tampereella on muuten myös skräppäilykurssit taas tänä syksynä!)

Viime helmikuussa esittelin kurssilaisille otsikkomahdollisuuksia tähän tyyliin:

Erilaisia (ommellen)

tapoja (vaahtomuoviset kirjaintarrat)

tehdä (leimaus + päällä kimalleliima)

otsikoita (itse leikaten + kimallesametti päällä + kohotarrat)

oman (sapluuna + väritys tussilla + 3d-lakka)

maun (eri väriselle kartongille leimaten + irti leikaten)

mukaan (leimaten + ääriviivat tussilla)

helposti (leimaten)

tai (leikaten)

hankalasti (valkoisella kynällä kirjoittaen + ääriviivat eri värisellä ohuella tussilla).

Ja lisäksi seassa on siirtokuvilla "xyz", dymolla "otsikoita", chipboard-kirjaintarroilla taas "xyz" ja muutama huopatarralainausmerkki.

Tuota otsikkovaihtoehtoesittelyä tehdessä näppäsin muutaman vaihekuvan lempparistani kimallesamettiotsikosta. Aikeena oli koostaa ohje tänne blogiin, mutta näköjään hetken kesti. Näin syntyvät pehmeät, kimaltavat otsikot omalla käsialalla. (Osa kuvista on epätarkkoja, pahoittelen! Mutta eiköhän niistä jonkin verran saa käsitystä.)

Tarvikkeet: kartonkia, leveää kaksipuoleista suojapaperillista teippiä (esim. Biltema), kimallesamettijauhetta. Kartongin väri kuultaa kimallesametin läpi, joten huomioi se värejä valitessasi.

Kiinnitä teipin toinen puoli kartonkiin. Kirjoita suojapaperiin kalvotussilla haluamasi sana. Kaunolla kirjoitettu sana pysyy leikatessa yhtenä kappaleena, mutta toki voi käyttää myös tekstausta tai tikkukirjaimia - niiden kanssa on vaan enemmän värkkäämistä kaikissa työvaiheissa. Leikkaa otsikko irti siten, että jätät parin millin marginaalin joka kohtaan. Itse käytän ulkoreunojen leikkaamiseen teräväkärkisiä saksia ja kirjainten sisällä oleviin aukkoihin sormiveistä.
Irrota teipin suojapaperi varovasti.
Kaada teipin päälle runsaasti kimallesamettia ja painele ja pyörittele se tiukasti kiinni. Enemmän on parempi.
Kiinnitä nurjalle puolelle kohotarran palasia. Tässäkään ei kannata säästellä.
Kiinnitä otsikko haluamaasi paikkaan. Valmis otsikko on kimaltavan pehmeä, ja omaa käsialaasi!

Itse olen tehnyt otsikon tällä menetelmällä mm. näihin leiskoihin: Juhlatuulella (vaaleanpunainen kartonki + vaaleanpunainen kimallesametti), Pieni onni (musta kartonki + musta & vihreä kimallesametti) ja Ihana syyspäivä (ruskea + ruskea).

Toivottavasti joku innostuu kokeilemaan! Omalla kohdallani tämä otsikontekoajatus muutti irrallisen sametin turhasta mielekkääksi tarvikkeeksi, ja nyt minulla onkin niitä useaa väriä jemmassa. Vanha kunnon Irtokimalle toimii tässä yhtä hyvin, jos haluaa vähemmän pehmeyttä ja enemmän blingiä. :-)

Tsirp!

2010-08-12T14:54:00.004+03:00

Olen jo pitkään seurannut Geninne's Art Blogia. Geninnen blogissa on mm. vaihekuvia hänen ihanista lintumaalauksistaan, itsekaiverrettuja leimasimia ja muuten vaan kaikenlaista kaunista. Aikani hänen töitään ihailtuani tilasin Etsyn kautta kolme hänen printtiään, ja niiden paikka tulee olemaan meillä pianon yläpuolella. Kehykset jo on, joten kuvat päässevät seinälle ihan lähitulevaisuudessa. :-)

Äskettäin huomasin, että Geninnen blogissa on myös yksi lintunen, jota hän tarjoaa kirjailussa käytettäväksi. Voisin kyllä mielelläni kirjoakin sen, mutta tällä kertaa tulostin linnun nuottikuvioiselle skräppipaperille, ja se pääsi pianonsoittoaiheiseen leiskaan.

"Tsirp! Ilahduttavin ääni on se, kun soitat pianoa itseksesi. Se kuuluu ulos ja saa hyvälle tuulelle!"

En tiedä onko vähän hassua, että lintu kertoo tarinoinnin, mutta näin nyt kuitenkin kävi! Itse kyllä olen aika pitkälle samaa mieltä. :-)

Koristeissa on ompeluita, höyheniä, neula, huopasydän, paljetti. Sivusta tuli täysin erilainen kuin piti, mutta hyvä niin - tykkään tästä kovasti!

PS. Elinan käsityökorissa on tietoja skräppäilyristeilystä 24.-26.9.2010. Jos kiinnostaa, mukaan vaan! Pari paikkaa taitaa vielä olla vapaana. (Saa muuten lähteä mukaan skräppäilemään, vaikka itsellä ei olisikaan blogia.)

Tanssia

2010-08-09T16:55:00.004+03:00

Vapaalippuaiheiseen Inspiroidu-haasteeseen osallistun tällä tanssituntiaiheisella sivulla, ajatuksena pääsylippu tanssitunneille. Lykkäsin ylemmän kukan alle oikein konkreettiset pääsyliputkin, niin sisältö ei voi mennä haasteen aiheesta ohi... ;-)

Kukat tein Fabulous Flowers -kurssin krysanteemiohjeella (löytyy tiistain materiaaleista).

Tarinointi on toteutettu minun ja tyttären yhteistyönä.

"Kun olin lapsi, olisin halunnut balettiin. Kuljetusten takia se ei onnistunut, ja asia harmitti minua pitkään. Sinä pääsit eskarilaisena satutanssiin, mutta sen jälkeen tanssiharrastus ei ole sopinut aikatauluumme. Kuinka tässä näin kävi!"

"Minä haluaisin tanssia, koska se on kivaa. Haluaisin balettiin tai johonkin jossa tanssitaan hitaasti. Siellä olisi rauhallista musiikkia. Tanssi on hyvä taito osata."

Jos hyvin käy, alimpaan alueeseen ilmestyy lähikuukausien aikana teksti aloitetuista tanssitunneista. Ja jos huonosti, tytön valitusta kuinka sopivassa paikassa sopivaan aikaan järjestettäviä tanssitunteja ei taaskaan löytynyt... Toivottavasti löytyy - olisihan aika noloa tehdä skräppisivu siitä, ettei lapsi pääse harrastamaan! ;-)

Yksi on one, kaksi on two.

2010-08-02T10:41:00.006+03:00

Jos jonkun lapset ovat innostuneet kuuntelemaan ensimmäistä Ipanapa-levyä, saattaa lause "yksi on one" käynnistää mielessä pitkän rimpsun suomen- ja englanninkielisiä sanoja. Leiska kertookin esikoisen englanninopettelusta. Inspiroidu-haasteen tekstitaustan tekemisessä käytin taas apuna lapsityövoimaa. Tällaisia kuulustelupapereita meillä on tänä kesänä oikeasti täytetty, tosin yleensä ihan vaan valkoiselle paperille tulostettuna...

Ympyräajatus perustuu sellaiseen valmiiseen rengaskoristeeseen, jonka olen nähnyt monessakin paikassa, mutta en nyt tähän hätään muista missä. Siinä renkaat ovat pienempiä ja se on jotain paksumpaa materiaalia. (Jos muuten joku tunnistaa, niin kertokaa mikä se on!) Itse lähdin rakentelemaan rengaskokonaisuutta ympyräleikkureiden kanssa. Aloittaessani leikkureita oli kaksi, nyt enää yksi, kun isompi jumiintui. Mutta jumiintuminen oli selvä merkki siitä, että renkaita ei pidä enää lisätä. :-)

Osa renkaista on paikallaan sellaisenaan, osassa on reiän takana jotain ja osaan ympyröistä kiinnitin jotain päälle. PiaK:lle kiitos kommentista kertotaululeiskan kuvattomuuteen liittyen - alkaessani väkertämään tätä leiskaa muistin heti ehdotuksen koulukuvan käyttämisestä ja kuva olikin oikean kokoinen yhteen renkaaseen sijoitettavaksi.

Tässä vielä sivukuva valokuvan sisältävästä renkaasta, jota halusin nostaa vähän ylemmäs. En kuitenkaan halunnut käyttää kohotarroja, koska en halunnut renkaan reunojen leijailevan. Niinpä liimasin muistaakseni neljä kartonkiympyrää päällekkäin, ja käsittelin reunan kimalleliimalla. Mielestäni ihan kiva efekti!

Kuvalla muuten voisi osallistua myös uuteen Inspiroidu-kuvaushaasteeseen, olihan teemana sammakkoperspektiivi. Mutta enpä tiedä, on ehkä vähän vaatimaton haastekuvaksi. ;-)

Ihana kesä!

2010-07-30T10:04:00.007+03:00

Blogin life.love.paper Tina tekee usein, ehkä viikoittain currents-listan. Kokeilin saman listan täydentämistä, ja huomasin tallentaneeni monta pientä juttua, jotka liittyvät minulla juuri tähän kesään. Osallistun leiskalla kesämuistoja-aiheiseen Inspiroidu-haasteeseen.

kuuntelen: Sara Bareillesin ensimmäistä levyä ja odotan toisen ilmestymistä.
syön: vain yhden lämpimän aterian päivässä ja nautin lisääntyneestä vapaa-ajasta.
juon: paljon vettä.
käytän: ruskeaa kynsilakkaa varpaankynsissä. nilkkakorua, joka on jättänyt rajan rusketukseen.
tunnen: oloni tyytyväiseksi.
haluan: uudet silmälasit.
tarvitsen: energiaa, että viitsisin lähteä silmälasiostoksille.
ajattelen: syksyä ja sen mahdollisesti tuomia muutoksia.
nautin: elämästä.
ihmettelen: rantakukissa viihtyviä mehiläisiä ja perhosia.
sää: tulossa lämpöennätys, meidän mittarissa 30 astetta.

Ruskean alueen tein maalisuihkeella. Leikkasin sabluunan vanhasta muovitaskusta. Myös huopanumerot värjäsin maalisuihkeella - ne olivat alun perin valkoiset. Nyt huomaan, että päivämäärä näyttää vähän harhaanjohtavalta - mutta toivottavasti kontekstista pystyn vielä myöhemminkin päättelemään, että kyseessä on 7/2010 eikä 7. lokakuuta. :-)

Oikeassa reunassa on Xingiltä analysoitavaksi saamani kiemuranauha (kiitos!). Se ei nyt tässä kuvassa ole oikein edukseen, mutta oikeasti on ihana! Olen miettinyt, että pitäisi koittaa itse tehdä tuollaista kiemuranauhaa, ja yhtäkkiä tajusin, että olen vähän samantyyppistä tehnytkin - kukkasen keskustaksi täällä. Nauhaa pitäisi vain saada ommeltua pitempi pätkä, käyttää eri materiaalia, ja tehdä joitain muita muutoksia...

Nauha on ommeltu tyllin tapaista verkkomaista materiaalia pohjana käyttäen, joten tutkin saman tien tyllivarastoani, ja havaitsin sen suppeaksi. Löysin turkoosin tyllin, jonka verkko on kiemuranauhan ompeluun aivan liian harva, mutta kietaisin sen tarinointilapun yläreunaan.

Lisäksi on ompeluita, paikoilleen niitattuja perhosia, washi-teippiä, helmikoristeita. Ompeleet pistelin eilen ulkona lämmöstä nauttien, jalat kylmällä vedellä täytetyssä vadissa. :-)

2 x 3 = 6

2010-07-21T17:13:00.006+03:00

Tyttöni tekemä kertotaulupaperi on lojunut sopivaa kuvaa odottelemassa lokakuusta asti. Kun kuvaa ei vieläkään ole ilmaantunut, päätin tehdä siitä sivun ihan sellaisenaan.

En halunnut peittää tytön vaivalla laskemia kertotauluja, joten tyydyin korostamaan hänen tekemäänsä otsikkoa kimalleliimalla, kirjoittamaan lyhyen tarinoinnin ja laittamaan muutaman koristeen. Ai joo ja kraft-kartonki alle. Siinä se!

"Enpä ole ennen kuullut tokaluokkalaisesta, joka aamulla ennen koulupäivää istuisi huoneensa lattialla selvittämässä kertotauluja, kun ei jaksa odottaa niiden käsittelyä matematiikan tunnilla. Olen iloinen, että sinä olet sellainen!"

Tänään. Tai no, eilen.

2010-07-19T12:03:00.006+03:00

Inspiroidu-haasteena oli ison kuvan käyttäminen sivun pohjana. Keväällä Tallinnassa kuvailin vanhankaupungin talojen seiniä juuri tässä tarkoituksessa, joten mukava osallistua! :-)

Tänään
- kävin lenkillä
- join kahvin terassilla
- luin Hesarin ilman keskeytyksiä
- kastelin kukkapenkin
- kuuntelin The Temper Trapsiä
- olin kärsimätön
- olin kärsivällinen
- annoin olla
- olin onnellinen.

Nuo neliöt ovat Tim Holtzin palikoita, joita koristelin kiinnittämällä kuviopapereita alle ja joihinkin jotain päällekin. Tosi kivoja, mutta saapa nähdä miten usein niitä tulee käytettyä.

Otsikoksi kokeilin vähän yhtä ja toista, mutta oikeastaan mikään ei toiminut. Nämä huopakirjaimet olivat alkujaan valkoiset. Värjäilin niitä keltaisella musteella, mutta keltainen oli liian räikeä ja harmitti että menin pilaamaan ihan kohtuulliset kirjaimet. Lopulta muistin kovan onnen haalean Glimmer Mistini. En suihkuttanut sillä tälläkään kertaa, vaan imeytin kirjaimiin niin paljon väriä kuin ne vetivät, ja sain sopivan sävyn aikaiseksi. Kuivumisaika tosin tässä tyylissä ei ole kovin käyttäjäystävällinen... :-)

Tuon isoimmassa neliössä olevan lainauksen varmaan jotkut tunnistavatkin Ali Edwardsin blogista. Miten se olisi parhaiten sanottu suomeksi? "Anna minun olla tietoinen" ei kuulosta yhtään hyvältä.

-----

Ja yksi vinkki itsetehtyjen kukkien ystäville: 20.7.2010 alkaa viikon mittainen ilmainen kukkakurssi Fabulous Flowers. En tiedä, millaisia kukkia siellä tehdään enkä ole seurannut opettajan Betsy Sammarcon töitä, mutta taidanpa poiketa katsomassa. Materiaalina käytetään Jenny Bowlinin paperinauhaa tai vastaavaa.

Kas, tuli skräppäiltyä!

2010-07-08T20:29:00.005+03:00

Xingin jämäaakkoskuukausi oli hauska projekti, joten Inspiroidu-jämäaakkoshaasteeseen oli ihan pakko osallistua. Olin miettinyt akkosten käyttöä kukan heteinä jo valmiiksi, ja muuta vinkkiä huovasta ja kartongista värkkäämääni kukkaan sainkin paperin kuviosta. Heteet on leikattu w-kirjaimista. Haasteen kunniaksi käytin myös b:n ja kaksi f:ää. Ne ehkä olisivat tarvinneet hymiön kaverikseen, mutta olkoon.

Ei muuta, palaan ilta-aurinkoon. :-)

Ai jumittaa?

2010-06-17T08:08:00.006+03:00

Minun ei ole tullut skräpättyä pitkään aikaan, ja olen miettinyt onko tämä nyt se kuuluisa skräppäysjumi. Koska kyseessä on harrastus, en ole ryhtynyt pakottamaan itseäni. Joka tapauksessa olen menossa ensi viikolla Leikkaa & Liimaa -tapahtumaan, jossa varmaan tulee skräpättyä ihan pakottamatta. :-)

Vaikka en ole itse papereihin tarttunutkaan, olen kuitenkin lueskellut skräppäysblogeja. Eilen harhailin Elizabeth Kartchnerin Dear Lizzy -blogista hänen puolisonsa Collinin Twitteriin ja oli hupaisaa nähdä toinen näkemys saman perheen asioista. Lizzyn tyyli on varmaan monille tuttu hänen blogistaan, kirjasta 52 more Scrapbooking Challenges ja hänen American Craftsille suunnittelemistaan tarvikkeista - suloista, tyttömäistä, hempeää, hauskaa. Suloisia lapsileiskoja, ihania parisuhdesivuja.

Entä mitä Collin sitten kertoo perhe-elämästään?

My wife wants to go see "Letters to Juliet". Instead, I suggested we soak our eyes in lamp oil and stare directly at the sun for 2 hours.8:05 PM Jun 14th via web

I never realized how much my kids complain. 'I wanna sippy!"..."I wanna watch a movie!"..."I'm tired of mining for these diamonds!" Sheesh.7:24 PM Jun 12th via web
The only way I get a diaper on my screaming kid is to fake cry after getting heel stomped to the lip. NO, THESE AREN'T REAL TEARS! (wimper)6:25 PM Jun 11th via web
My pregnant wife just complained for 20 minutes in perfect iambic pentameter. She's THAT good.8:26 AM May 27th via txt
With 2 kids under the age of 3, I've started saving time at restaurants by pouring a glass of lemonade on my pants as soon as we sit down.3:02 AM May 22nd via txt

Hehe! Jotenkin oli tosi virkistävää törmätä toiseen näkemykseen samasta perheestä. (Varsinkin kun yhdessä vaiheessa itsekin sain keskimmäisen hampaat pestyä ainoastaan tuon "yhyy, äitiä sattui kun huidoit" -tempun avulla ;-) Muistelen Lizzyn blogista lukeneeni, että Collin olisi tehnyt stand up -koomikon keikkoja, mutta en tiedä miten vakituiseen. Hänen Twitterinsä perusteella tuntuu ihan uskottavalta. Ainakin väsyneeseen lukijaan jutut toimivat hyvin, vaikka mauttomuuden rajoillakin piipahdettiin.
Nyt sitten vaan odotetaan että perheen lapset oppivat kirjoittamaan, niin saamme lisää näkökulmia Kartchnereiden elämään. ;-)

Makaroonilaatikko ja muita kotiruokia

2010-05-24T11:22:00.004+03:00

Hups! Monta askartelu- ja muuta projektia on levällään ja blogi hunningolla. Nyt kuitenkin Inspiroidu-haaste osui sen verran kohdalleen, että pitää osallistua nopealla leiskalla. Olin kärpäsenä katossa (tai ehkä keinussa) kuuntelemassa tuolloin puolisen vuotta suomea opetelleiden 5- ja 4-vuotiaiden tyttöjeni juttuja.

Olimme taas kerran leikkipuistossa. Kiipeilytelineessä istui isoja tyttöjä juttelemassa huvipuistokäynnistään, kuka oli ollut missäkin laitteessa. Kuuntelitte ihmeissänne ettekä ymmärtäneet paljoakaan. Kun tytöt lähtivät, kiipesitte te pienetkin tytöt ylös ja juttelitte vaikeita pitkiä sanoja. "Makaroonilaatikko." "Perunamuusi." "Tomaattikeitto." : )

Otsikko ja tarinointilaput ensin leimasin, sitten piirsin valkoisella kynällä - pyrin sellaiseen rentoon meininkiin. Kun leiska oli valmis, tuli mieleen että kuviopaperitkin on keksitty, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. ;-)

Leiskan koko on 12 x 6 tuumaa. American Craftsin nettisivuilla ei ole edelleenkään mainintaa tällaisista muovitaskuista, kuten ei myöskään vaakaletter-taskuista. Onko jollain muulla valmistajalla AC:n albumeihin sopivia vaakasuuntaisia taskuja (letter tai tämä pitkula), vai pitääkö laittaa ompelukone laulamaan ja tehdä itse?

Aakkosia

2010-04-28T09:05:00.003+03:00

Osallistun Ökömökön aakkoshaasteeseen. Sivun tein aika pitkälle jo talvella, jolloin ajattelin että se on tekstiä vaille valmis. Aiheeseen nähden se oli kuitenkin liian hillitty. Keskeneräinen leiska oli pitämälläni kurssilla esimerkkinä tuosta taitellusta koristeesta. Vinkkinä mahdollisille muille taittelijoille - mitä pienempiä laskoksia malttaa tehdä, sitä hienompi koristeesta tulee. Itse kokeilin vähän isompia ja pienempiä, ja tästä koosta tykkäsin. Napsuliini taitteli koristetta pitkään ja hartaasti, ja siitä tuli aivan upea.

Työhuonetta siivotessani löysin muovisen jättiklemmarin, jonka laitoin leiskan yläreunaan talteen, ja sinne se taitaa jäädäkin.

Aakkoshaasteen myötä innostuin kaivelemaan kirjainvarastojani ja löysin pienet sini-vihreät tarrat. Tein osan tekstistä niillä ja sivusta tuli sopivasti lapsellisempi. Muistelen että ne ovat peräisin Baulalta jostain vaihdosta? Kiitos! Ja nyt tuli tekstikin valmiiksi, albumiin siis.

Kiitokset mukavasta haasteesta!

Samoista materiaaleista

2010-04-24T09:20:00.004+03:00

Olen mukana Ikaalisten porukassa, joka sopi tekevänsä sivun samoista materiaaleista. Kuva materiaaleista, lista osallistujista ja muutama sana säännöistä löytyy Xingin blogista, joten en kopioi niitä tähän.

Itse käytin yhteisistä materiaaleista toisen kuviopaperin ja muutaman napin. (Itse asiassa käytin toisenkin paperin, mutta siitä ei jäänyt jälkeä leiskaan, koska toisesta paperista tekemäni elementit revin pois. Maalin alla näkyy jälkiä repimisestä - itse asiassa repimäjäljet näyttävät mielestäni ihan hauskoilta.)

Sääntöjen mukaisesti otin omista materiaaleista käyttöön yhden kraft-värisen kartongin, maalia, leikkurin, kynäveitsen ja ompelukoneen. Ja näillä materiaaleilla syntyi tällainen sivu.

Pitkään pohdin, olisiko pakettiin kuuluvat kirjaimet pakko käyttää. (Lähes koko aika kului pohtimiseen, tein leiskan vasta eilisiltana.) Kirjaimissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta halusin kirjainten olevan yhteydessä muissa New Yorkin leiskoissa käyttämiini kirjaimiin. Niinpä leikkasin otsikon kirjaimet pois ja laitoin alle kraft-kartongin. Eli muita kirjaimia en ole käyttänyt. Onko tämä nyt sitten haasteen hengen vastaista, en tiedä... tehty mikä tehty.

Paperi sopi mielestäni täydellisesti syksyiseen puistokuvaan, joten olen hyvin tyytyväinen että lähdin mukaan. Ja nyt äkkiä surffaamaan muiden osallistujien sivuille!

Teipittelyä

2010-04-22T14:01:00.005+03:00

Ihan alkuun, kiitokset kannustavista kommenteista viikkoalbumipostaukseeni! Se on edistynyt etanan vauhtia, mutta edistynyt joka tapauksessa. Deadlinea en saavuttanut, vaan kuvaan jo tätä viikkoa seuraavaa viikkoalbumia varten. Sieluni silmin kuitenkin näen jo kolme viikkoalbumia vierekkäin hyllyssä, sekin kannustaa eteenpäin... :-)

Olen myös maalannut seinää ja kuvioinut sitä sabluunalla, joten maalarinteippi on hallussa. Siitä oli hyvä jatkaa Inspiroidu teipistä -haasteeseen... tosin en käyttänyt siinä maalarinteippiä, mutta ominaisuuksiltaan hyvin samanlaista japanilaista washi-teippiä.

Tein sivun lähes valmiiksi jo viime viikonloppuna: valkoinen pohja, värikkäät kehykset washi-teippisuikaleista. En vaan oppinut yhtään pitämään siitä, enkä halunnut tehdä sivua loppuun. Niinpä otin siitä kuvat ja kukkaset pois. Washi-teipin hyvä puoli on se, että sitä voi siirtää useita kertoja. :-)

Tänään otin sitten kraft-kartongin, ja tein sivun uusiksi. Tästä tykkään enemmän. Ehkä kuitenkin pitää jotain lisätä oikeaan reunaan - sivun tasapaino näyttää jotenkin oudolta.

Kartongin ja washi-teipin lisäksi tässä on itse virkkaamiani kukkia (joihin poimin ohjeen Väkerryksestä ja näperryksestä - kiitos!), joiden keskustat rullasin huovasta, ja pari siirtokuvaa. Siirtokuva muuten ei kovin hyvin kiinnity washi-teippiin, minkä seurauksena alempi siirtokuvakehys rikkoutui parista kohdasta. Harkinnassa on, että käsittelisin siirtokuvat vielä koholakalla tms läpinäkyvällä, jotta ne varmasti pysyvät paikallaan.

Tyhjään teippiinkin on tulossa joku teksti. Minulla oli joku juttu mielessä siihen, mutta se katosi - ehkä palaa mieleen joskus.

Ja vähän lentokieltojuttua vielä. Saako paljon säälipisteitä, jos on just tilannut scrapbook.comista kaikenlaista, lentokoneet eivät kulje ja ei saakaan niitä tarvikkeita silloin kun oli ajatellut? En ole hirveästi viitsinyt korostaa surkeaa kohtaloani kun ilmeisesti joidenkin elämä on hankaloitunut vielä enemmän, mutta tosiaan melko surkeaahan tämä on... No, ehkä kestän kuitenkin. ;-)

Vaikea toinen albumi

2010-04-12T14:13:00.004+03:00

Musiikkipuolella puhutaan usein vaikeasta toisesta albumista. Minun vaikea toinen albumini on Viikko elämästä kakkonen, jonka aloitin viime kesänä. Tuli kaikenlaista muuta eikä sen kokoaminen huvittanut pitkään aikaan.

Nyt minulla kuitenkin on sopiva deadline. Ensi viikolla nimittäin on Viikko elämästä -idean äidin Ali Edwardsin dokumentaatioviikko. Ensimmäisen Viikko elämästä -albumini tein yhtä aikaa Alin ja monen muun kanssa, ja yhdessä erikseen puuhaaminen oli tosi kivaa. Ehdottomasti siis osallistun tälläkin kertaa. Ajankohtakin on sopiva: ensimmäinen viikkoni oli syksy, toinen kesä ja nyt tulee sarjan kolmanneksi kevät.

Osallistuuko joku muu?

Kesäalbumi on jo aika pitkälle: koristeet tehtynä, kuvat ja paperit järjestettynä, kansi jopa ihan valmis. Jäljellä on vielä vähän kirjoittelua ja kiinnittämistä. Käytössä on mm. tällaisia materiaaleja:

Toivo ei ole menetetty. Työn kimppuun siis!

Ja yksi erittäin ilahduttava juttu ensi viikkoa ajatellen: pieni rakas kamerani on taas toimintakunnossa! Jos joku muu Tampereen seudulla tarvitsee kameran korjauspalveluja, suosittelen Tampereen Kamera-Servicea Kuninkaankatu 10:ssä. Korjaus maksoi 86 euroa, kun kameraliikkeen kautta merkkihuollossa pelkkä arviointi olisi maksanut 70 euroa. Palvelukin oli ystävällistä ja nopeaa.

SF. NY. Me.

2010-04-09T11:23:00.007+03:00

Täällä taas! Olin viisaudenhammasleikkauksessa ja käytin viikon elämästäni kärsimiseen ja itseni säälimiseen, ja sitten laiskotti muuten vaan. Mutta nyt taas huvitti skräppäillä, ihanaa! (Kamera on edelleen telakalla, joten värit ovat kalpeat ja kuva vinossa. Päätin jo että en kirjaa sitä tähän ylös, mutta kuvaa katsoessa en voi olla mainitsematta!)

Tein Pikkuhelistimen maalityöpajassa lintu-pahvikuvioiden taustan avulla lintukuvan yhteen kraft-kartonkiin, joten sabluuna-aiheinen Inspiroidu-haaste tuli sopivasti.

Sivun kuva on otettu samalla matkalla kuin Serendipityn taksikuva. Niinpä päätin käyttää tässä leiskassa samoja kirjaimia, tägejä (Lehtipollo, lopulta sinulle on tulossa postia!), rautalankaa, kimaltavaa koristetta ja kartonkihan on sama molemmissa. Palanen historiallista kamerapaperia on myös yhteinen elementti. Ja samaa sarjaahan nämä näyttävät olevan.

Näistä 7 Gypsiesin peruspahvikirjaimista on tullut lemppareitani. Tykkään niiden koosta, perus-perusfontista ja siitä, että ne ovat niin helposti muunneltavia. Valmiit konttoritägit taas eivät ole helposti muunneltavia, mutta tykkään niistä silti.

Tämä muuten voi olla ennätykseni erilaisten papereiden käytössä - olisiko seitsemää erilaista kuviota ja paria kalvoa vielä lisäksi. Mutta silti pidän enemmän kartongista, ja kraft-kartongista vielä erityisesti.

Oikein mielelläni olisin roiskinut maalia oikeaan reunaan, mutta minulla ei ollut sopivaa väriä. Heittelin tilalle eri kokoisia paljetteja. Tai no, heittelin ensin paikoilleen ja sitten ompelin, koska muutenhan sivu olisi valmistunut ihan liian nopeasti. ;-)

Jos muuten joku miettii noita vuosia, niin 1999 eikä 2009 ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Satuimme vaan tekemään matkat Yhdysvaltoihin noina vuosina ja niiden väliin jäi sopivasti vuosikymmen. Ja nyt on tämä 9-teeman mukaisesti 9 minuuttia aikaa linkittää haasteeseen, eli heipat!

Ihanat vuodenajat

2010-03-22T08:35:00.007+02:00

Odotettu skräppäilyviikonloppu on takana. Taas juteltiin ja skräppäiltiin yhdessä, eikä voinut välttyä hauskanpidolta!

Itse osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vuoden skräppääjä -kilpailuun. Jännäähän se oli! Olen hidas skräppääjä, eikä se kotioloissa haittaa minua ollenkaan. Kilpailun osalta kuitenkin etukäteen mietitytti, miten ehdin... Emmo totesi, että hyvä kun osallistuin kisaan, oli minunkin pakko saada edes yksi leiska valmiiksi. Ja ainoaksihan se jäi ;-) (Toinenkin on kyllä tekstiä vaille valmis!)

Ja kyllä, kilpailuleiskan kanssa tuli kiire - sain omani viimeisenä valmiiksi ja käytin annetun ajan ihan viimeiseen minuuttiin asti. Kilpailuun osallistuminen oli toisaalta kamalaa, ja toisaalta ihanaa - ja pidän kyllä mahdollisena, että osallistun joskus toistekin. Varsinkin kun tässä Ihanat vuodenajat -sarjassani on vasta kesä ja syksy. Heh! (Karsinta- ja finaalitöiden johdonmukainen otsikointi on vahinko, enkä itse edes hoksannut sitä ennen kuin joku asiasta ohi kulkiessaan mainitsi! Kukahan se muuten oli? Ei jäänyt mieleen, kun varmaan paniikissa ompelin jotain ;-) Kesäsivu on finaalityö, syysleiskan tein esikarsintaan.

Jokainen finalisti sai käytettäväkseen kaksi kartonkia, kaksi kuviopaperia, journaling-lappusen, ääriviivatarroja ja kaksi leikkuria (joilla oli pakko leikata jotain). Lisäksi käytössä oli Sizzix-leikkuri, kankaita, lankoja, softista, vanhoja kirjoja ja muuta nyhjää tyhjästä -materiaalia.

Tykkään näpertämisestä ja kun noita kahta työtäni vertaa, huomaa että tein minulle hyvin tyypillisen sivun - ompeluita ja leikattu otsikko. Tulin toiseksi ja olen tosi tyytyväinen. Emmon sivu oli ilmeinen voittaja - rento, oivaltava, kaikki toimi. Tykkäsin kyllä muistakin. Hempalta jäi mieleeni journaling-lapun tyylikäs muokkaaminen, Pikkuhelistimeltä lemppariyksityiskohtani oli pieni punainen reunaleikkurilla tehty koriste. Tarjan kirpparikirjaimet sopivat hänen kirppariaiheeseensa.

Pikkuhelistimelle kiitokset maalityöpajasta - oli rento ja luova meininki! Järjestäjille kiitos myös - ihanaa että tapahtuma on olemassa!

5 vuotta sitten

2010-03-16T09:42:00.006+02:00

Värit taas pielessä, pahoittelen! Yksityiskohtakuvassa värit ovat lähempänä oikeaa.

Kuvat ovat läpikuultavia, koska siirsin ne leiskaan pakkausteipillä. Se oli ihmeen helppoa - hyvä ohje on esimerkiksi täällä. Resuisempikin lopputulos olisi sopinut tähän leiskaan, mutta nyt tuli siistiä jälkeä. Kuva on yksi lemppareistani ja ehkä skräppään sen toistekin. Tällä kertaa käytin sitä siksi, että se oli painettu mattapintaiselle paperille ja sikäli sopi hyvin kuvansiirtoon.

Asettelu oli työlästä. Aloitin kuvansiirrolla ja liimasin kuvat saman tien aluspaperiin. Sitten menikin pitkän aikaa, etten tiennyt miten jatkaisin, eikä kuviakaan saanut enää irti. Ne eivät olleet ihan suorassa, joten en laittanut mitään muutakaan ihan suoraan. Kävin läpi kaikkea, mikä mitenkään voisi sopia leiskaan, ja lopulta syntyi omaa silmää miellyttävä kokonaisuus. Pitsiä, lehtinauhaa, perhosia. Ihan viimeiseksi lisäsin kulmiin grommitit + blingit.

Teksti kertoo sellaisesta vähän väsyttävämmästä elämänvaiheesta. Blurrasin tekstin, koska nyt sen uudelleen luettuani en olekaan siihen tyytyväinen. (Yleensä kirjoitan tekstin leiskaan vasta sitä yön yli hauduteltuani, mutta nyt annoin mennä saman tien. No ei ilmeisesti olisi kannattanut...) Uusi teksti tulee olemaan aika lailla tällainen:

"Vuonna 2005 olin ollut äiti vasta hetken. Silti en enää muistanut, miltä tuntui, kun en ollut äiti.

En tiennyt, ettei lapsi nukunut, koska sängyn alla asui mörkö. En tiennyt, että lapsen vatsa on koko ajan kipeä maidon takia. En tiennyt, että se mikä on pienemmälle helppoa, voi olla isommalle mahdotonta. Enkä tiennyt, että joka vuosi helpottaa.

Itkin että en jaksa, mutta jaksoin. Tiesin että elin elämää, jonka halusin."

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.

Tapaamisiin Ikaalisissa! :-)

Kukkia, ryttylöitä

2010-03-12T08:20:00.008+02:00

Retorinen kysymys Inspiroidu-haasteeseen. Kännykän kameralla ottamani kuvat ovat väreiltään vähän sinne päin, mutta näillä mennään toistaiseksi.

"Kun isä kokeili, pysyykö vielä seinäkyykyssä koko kappaleen ajan, olit varma että sinä ainakin pysyt. Suvussa kulkevaa uhoa parhaimmillaan! Yllätyit, kun reisiin alkoi sattua, ja rupesit itkemään. Mutta pysyit silti seinäkyykyssä! Et ihan koko kappaletta kuitenkaan, parantamisen varaa jäi."

Kaikille seinäkyykyn ystäville tiedoksi: kappale on Simple Mindsin Sanctify Yourself. Kirjoitan sen vielä leiskaan näkyviin, tehdessäni en muistanut.

Leiskaan ajautui kaikenlaista suunnittelematonta - alkaen jo kuvista, jotka jäivät yli toisesta projektista.

Halusin kokeilla märästä paperista rytättyjen kukkien tekemistä, ja ne onnistuivat hempeästä vihreästä Tiimarin paperista. Tein leiskan viikonloppuna, enkä ole vielä pystynyt päättämään, pidänkö kukista. Joka toisella katsomisella ne näyttävät kauniilta, joka toisella oudoilta ryttylöiltä. Ohje joka tapauksessa on Kenner Roadin blogissa, jos joku haluaa kokeilla.

Ja toinen kysymys on, miten seinäkyykyt ja hempeän vihreät kukkaset liittyvät toisiinsa. Tuskin mitenkään. :-)

Kuvaton vaihe

2010-03-04T20:26:00.005+02:00

Kamera meni äskettäin rikki, ja yritän muistella miten pärjäsin ennen kameraa. En muista! Ilmeisesti kameroita ei nykymaailmassa ole tapana korjailla, joten uuden ostoon... Harmittaa.

Huomenna pitää poiketa lehtipisteessä, sillä Suuri Käsityö -lehden maaliskuun numerossa alkaa skräppäyskoulu. Hauska nähdä, millainen lehden näkökulma on!

Maatuskoja!

2010-02-19T21:44:00.004+02:00

Oi! Maatuskoja!
Hmm... mitäs tästä nyt sanoisi, muuta kuin että mielestäni erittäin söpöjä nuo maatuskat! No ehkä sen verran että jos leikkaa ja teippaa tämän tyylisestä 12x12-paperista pohjan letter-leiskalle, saa olla melko tarkkana.

Tykkään kyllä niin noista maatuskoista! Ja punaisesta ja valkoisesta yhdessä, miksi niitä tulee niin harvoin käytettyä?

Vitsi liittyy aiheeseen sikäli, että se tunnetaan meidän perheessä "äidin lempivitsinä". Äidin lempivitsiksi se pääsi lasten tekemien tulkintojen vuoksi - mustikkaan menemisen tuplamerkitys ei vielä tuossa vaiheessa oikein auennut heille. (Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi, toivottavasti tekstit siten pystyy lukemaan.)

Pieni askel ihmiskunnalle

2010-02-18T13:40:00.004+02:00

Tämä on ensimmäinen muualla kuin oman askartelupöytäni ääressä valmistunut leiska. Kaikista skräppäilytapahtumista olen tähän mennessä kotiutunut puolivalmiiden leiskojen kanssa, joten oli aikakin!

Olin järjestänyt vetämälleni skräppäilykurssille materiaalihaasteen. Jaoin kurssilaisille materiaalit, joita heidän tuli sivuunsa käyttää - kartonki, kuviopaperi, lasinalunen, kaksi paperinauhaa, viisi kukkaa ja 15 pisaraa. Lisäksi sai käyttää maaleja, leimoja, lankoja, leikkureita yms perusjuttuja, mutta ei omia tarvikkeita. Etukäteen olin kertonut värit, joten kurssilaiset pystyivät varaamaan mukaan sopivia valokuvia.

Poikkeuksellisesti askartelin itsekin kurssin aikana. Päätin, että teen sivun mitään kyseenalaistamatta, aina ensimmäisen idean toteuttaen, ja otin tavoitteekseni, että leiska valmistuu.

Ensin valitsin kuvat. Ne on teetetty kauan aikaa sitten, eivätkä ole säilytyksen aikana muuttuneet yhtään paremmiksi. Käyttöön vaan! Pikkukuvan tausta oli ruma ja merkityksetön, joten leikkasin sen pois. Kokeilin miltä kuvat näyttäisivät päällekkäin ja siihen asentoon ne sitten jäivätkin. Kehyksen voisi ommella - ommeltu. Tarinoinnin voisi kirjoittaa paperinauhoille, paperinauhojen päät pujottaa kuvan alle - tehty. Otsikko syntyy käsin leikkaamalla. Ruskeita kukkia voisi koittaa piristää oranssilla kimallesametilla - kivat tuli. Kukat ja pisarat paikoilleen. Lasinalunen vielä jäi pöydälle pyörimään. Suihkautin siihen maalia. Maali meni epätasaisesti, ja toiseen reunaan sitä tuli liikaa. Niinpä leikkasin lasinalusen puoliksi ja kiepautin käyttökelpoisen puolikkaan leiskan kulmaan. Hyvä paikka päiväykselle! Valmista tuli!

Olin itseeni hyvin tyytyväinen, kirous on murrettu! ;-) Myös leiskan kanssa pystyn elämään. Jos olisin makuuttanut sitä askartelupöydällä päivän pari, se voisi olla erilainen, mutta näinkin ihan jees. Oikean yläkulman ylimmäisen kukan olisin saattanut laittaa johonkin muualle, ehkä pikkukuvan oikealle puolelle. Ja tarinointi olisi kivampi siten, että se täyttäisi kaikki paperinauhat tasaisesti. Mutta ehkä annan kaiken olla vaan... Muistona kerralla valmistuneesta leiskasta! :-)

Oli muuten todella mielenkiintoista nähdä 12 samoista materiaaleista syntynyttä leiskaa. Kaikki tekijöittensä näköisiä, hienoja sivuja!

PS. Kiitoksia vertaistuesta edellisen leiskan kynsiaiheeseen liittyen! Kukaan ei maininnut, että olisi lopettanut kynsien syömisen äitinsä sinnikkään huomauttelun takia, joten ehkä minun kannattaa suunnata lapsen kynsiin uhraamani energia johonkin muuhun harrastukseen...!

Olemattomista kynsistä

2010-02-15T11:15:00.006+02:00

Esikoisen kynsien ja sormenpäiden ihon syöminen on meillä jatkuva taistelu. Välillä päätän että antaa olla - maailmassa elää miljoonia kynsiään syöviä ihmisiä ihan hyvää elämää. Ja sitten huomaan, että tyttö on järsinyt sormenpäänsä vereslihalle, ja yrittää puuhailla jotain käyttämättä peukaloita ja etusormia, joihin sattuu. Ja taas yritän saada kynsiensyönnin loppumaan.

Iloisesta kuvasta piti tehdä "mahtavaa, se onnistui" -tyyppinen leiska viime kesän onnistuneen kynsienkasvatusprojektin jälkeen... mutta kynnet tulivat syödyiksi ennen kuin ehdin. Kuva on nyt pyörinyt skräpättävien kuvien laatikossa minua ärsyttämässä puolisen vuotta, ja päätin sitten kuitenkin skräpätä siitä pari viikkoa sitten.

Olin miettinyt kuvan repimistä tai rypistämistä mutta en pystynyt. Repimisestä tuli mieleen entisen poikaystävän repiminen pois omasta elämästä, ja se tuntui hippusen liian dramaattiselta tilanteeseen nähden. Sivu oli jo pitkällä, kun Inspiroidu-haasteessa käskettiin käyttää revittyä kuvaa. Joten revin sitten kuitenkin, mutta en pystynyt kovin paljon. (Työ tosiaan on aloitettu ennen haasteen esittämistä, ja haaste vaikutti lähinnä lopulliseen toteutukseen. Jos pitää diskata niin ymmärrän.) Repiminen ja mustat läiskät taustapaperissa yrittävät kuvata jonkinlaista ärsyyntymistä.
Otsikon ja tekstin kirjoittaminen oli työlästä. Päädyin käyttämään otsikossa pelkkiä välimerkkejä. Yhden huutomerkin sijoitin pitsikukan päälle.

Outo juttu. Haluaisin mieluummin unohtaa koko aiheen, mutta tämä on jo toinen leiska jonka teen näistä jyrsityistä sormista ja kynsistä. Pieni asia todellisiin ongelmiin verrattuna, silti niin harmittava! Toivottavasti kynnet joskus alkavat kasvaa ja sormet pysyvät ehjinä, ja voimme sitten juhlallisesti polttaa nämä leiskat.

Käyttämäni paperit muuten ovat ensimmäisiä hankkimiani skräppäyspapereita. Olen hylännyt ne jo moneen kertaan, ja nyt yhtäkkiä huomasin, että niissä on samat värit kuin tytön mekossa. Näköjään kaikki tarvikkeet löytävät paikkansa, kun vaan tarpeeksi pitkään odottaa! :-)

Ruksi seinään

2010-02-08T11:49:00.005+02:00

Olin melko varma, että en ikinä käytä englantia skräppäilyssä. Mutta niin vaan tuli sekin päivä, että käytin.

Aloin tehdä rakkaus-aiheista Inspiroidu-haastetta. Ensin aioin skräpätä minusta ja miehestä, sitten New Yorkista, mutta päädyinkin onnekkaisiin sattumiin. Joskus löytää jotain parempaa kuin mitä alun perin etsi. Se oikeastaan pätee niin mieheen kuin meidän syksyiseen New Yorkin matkaankin, ja etenkin tuohon valokuvaan.

Yritin kuvata tunnuksenomaista keltaista taksia ja pimeässä kuvatessani tiesin, että liikkuva taksi ei tallennu kuvaan tarkkana. Olin todella ällistynyt, kun kotona huomasin, että sen sijaan meidän varjomme olivat tallentuneet liikkuvan taksin kylkeen ihan tarkkoina. Eipä olisi ikinä tullut mieleen yrittää ottaa tuollaista kuvaa, vaikka varjokuvia joskus olenkin kuvannut!

Serendipity, yksi englannin kielen vaikeimmin käännettävistä sanoista.

Leiskassa on mukana pari matkamuistoa. Optimism-lappu on metrokortti, joka sattui olemaan osa taideprojektia. Banana Republic -tarran ja siihen takertuneen silkkipaperin otin talteen vaateostosten ympäriltä.

Metallireunaiset ympyrät ostin toimistotarvikeliikkeestä. Ne olivat kaikki aluksi valkoisia. Maalasin niitä ja koristelin kello-siirtokuvilla, maalilla ja muulla. Ja jotenkin tähän sivuun eksyi monta kimaltavaa juttua.

Tunne itsesi.

2010-02-01T22:26:00.007+02:00

Nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus selvittää, mikä fontti olet. Pikainen käväisy fonttipsykiatrilla riittää - kuuntele neljä kysymystä ja vastaa niihin. (Vaatii siis kaiuttimien käyttöä.)

Oma tulokseni on Baskerville Italics. Hmm. Vaatii vähän sulattelua, mutta eihän matka itseen aina voi olla helppo!

;-)

Puuh.

2010-01-21T12:06:00.003+02:00

Olen tarinalähtöinen skräppääjä, ja Cathy Zielsken kurssilla sen huomaa. Minun on todella vaikea innostua tekemään leiskoja valmiiden mallien mukaan, ellen onnistu kytkemään skräppäilyä tarinaan, jonka haluan tallentaa. Ja tämä siitä huolimatta, että kurssi on mielestäni hyvä ja olen ihan itse hakeutunut sille.

No, nyt kuitenkin onnistuin. Kurssilaisille annettiin valmiiksi värit (ruskea, pinkki ja oranssi) ja leiskamalli 8x8-tuumaiseen aukeamaan. (Itse asiassa annettiin aihekin, mutta tein omasta aiheesta.) En ole oikein noista aukeamista innostunut, mutta päätin tehdä 12x6-tuumaisen sivun saman mallin mukaisesti. Ja nyt on keveä ja helppo olo - leiska tuntuu "omalta" ja sitä oli mukava tehdä!

En halua laittaa lapsista tunnistettavia kuvia nettiin, ja usein harmittaa peittää tai blurrata iloiset kasvot kuvista. Tällä kertaa ei harmita, sillä lapsen ilme kuvassa on jokseenkin myrtynyt. ;-)

Teksti:

Häviö ei sovi sinulle.

Olet sisukas ja voitontahtoinen. Siitä on sinulle paljon hyötyä. Kun päätät tehdä tai oppia jotain, se melko varmasti onnistuu.

Mutta lautapelejä pelatessa se on vähän rasittava ominaisuus.

Ja blogittomalle Anulle perhosterveisiä, nyt löysivät paikkansa! :-)

Muistutus: Skräppäilyä Tampereella 16.1.2010

2010-01-09T16:00:00.002+02:00

Muistuttelen skräppäilyiltapäivästä ensi lauantaina Tampereella. Viimeinen ilmoittautumispäivä on keskiviikko 13.1.2010. Vielä mahtuu mukaan!

Skräppäilyiltapäivä on ravintola Oliivipuussa, osoite Kuokkamaantie 4 (Viinikan apteekin yläkerrassa). Ajankohta on lauantai 16.1.2010, alkaen klo 12. Iltapäivä jatkuu klo 18 asti, tai tarpeen mukaan.

Hinta on 25 euroa, joka sisältää jokaiselle oman askartelupöydän, ruoan ja iltapäiväkahvit pullan kera. Mukaan omat askartelutarvikkeet ja -välineet, ja lämmintä päälle.

Ilmoittautumiset ja mahdolliset lisäkysymykset suoraan järjestäjälle Mariannelle, osoite mariannenikula (a) hotmail.com.

---

PS. Julkaisin aiemman postaamani ilmoituksen uudestaan, joten kommentteja on jo viime kuun puolelta. Tiedoksi, jos vaikka joku huomaisi ja ihmettelisi. ;-)